Pilates-menetelmä on saksalais-amerikkalaisen Joseph Pilateksen 1900-luvun alussa kehittämä kehonhallintatekniikka, joka vahvistaa keskivartalon syviä lihaksia, syventää hengitystä ja opettaa liikkumaan fysiologisesti oikein. Menetelmä tuli tunnetuksi alun perin 1900-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa. Erityisesti filmitähdet kiinnostuivat siitä kuultuaan, että se on lihaskuntoa kasvattava menetelmä, joka tekee vartalosta sopusuhtaisen eikä kasvata lihaksia rumalla tavalla.

Pilatesmenetelmä on yhdistelmä länsimaisen voimistelun ja esittävän tanssin (baletin, nykytanssin) tekniikoista. Liikkeet tehdään pääasiassa lattialla, jolloin ryhtiä kannattelevien lihasten löytäminen ja aktivoiminen on helpompaa, eikä harjoittelu rasita niveliä. Pilates on harvinainen siitä, että se soveltuu yhtä hyvin huonokuntoisille ja liikuntaa vähän harrastaneille aivan kuten huippu-urheilijoille ja ammattitanssijoille. Tanssijat ja urheilijat käyttävät pilatesharjoittelua myös loukkaantumisista toipuessaan.

Pilates itsessään ei ole tuotemerkki; kuitenkin monet nykyiset pilatesohjaajat ovat rekisteröineet omia versioitaan tuotemerkeiksi. Tällainen on esimerkiksi Method Putkisto. On myös päteviä opettajia joilla ei ole erityistä tuotemerkkiä. Myös kirjallisia pilatesoppaita on ilmestynyt lukuisia, sillä pilates soveltuu erinomaisesti kotiharjoitteluun. Pilatesmenetelmä elää ja kehittyy jokaisen uuden ohjaajan myötä. Samalla muut liikuntalajit omaksuvat siitä asioita. Pilateksen avulla on mahdollista korjata ryhtivirheitä ja saavuttaa tanssijoille ominainen kinesteettinen aisti ja liikunnan eheys, mutta se edellyttää sitoutumista ja säännöllistä harjoittelua. Toisaalta pilatesliikkeet vaikuttavat positiivisesti jo ensimmäiseltä tunnilta alkaen. Pilatesmenetelmä tuli Suomessa tunnetuksi 2000-luvun alussa ja sen suosio on jatkuvasti kasvanut.

Menetelmän perusteita muokkaa

 
Klassinen pilatesliike satanen

Pilatesmenetelmän kuusi periaatetta ovat: hallinta, keskittyminen, keskustan käyttö, hengitys, täsmällisyys ja liikkeen virtaus.

Hallinta (control) merkitsee, että liikkeiden oikea suoritustapa on kaikki kaikessa. Toistoja ei tehdä kovin montaa, eikä lihaksia väsytetä äärirajoille. Mutta oikea perusasento ja ryhti ovat tärkeitä. Samaan asiaan tähtää keskittyminen. Pilatestunnilla ei ähkitä eikä rehkitä, eikä hosuta sinne tänne. Se, miten liike suoritetaan, täytyy tietoisesti olla "pään sisällä".

Liikkeen virtaus tarkoittaa myös sitä, että liikkeet pyritään sitomaan toisiinsa sulavasti ilman pysähdyksiä.

Liikkeisiin sisältyy hengitys, useimmiten sillä periaatteella, että liikkeen suorituksella on uloshengitys, ja tauolla tai kevyemmällä osuudella sisäänhengitys. Koska ryhdin, keskivartalokorsetin ylläpito vaatii alavatsan sisäänvetämistä jatkuvasti, on hengitystekniikan oltava hieman erikoinen: hengitysilmaa suunnataan rintakehään, ja siellä sinne missä on tilaa. Tämä on erilainen hengitystapa kuin esim. useissa joogahengitysharjoituksissa, joissa sisäänhengityksellä vatsan annetaan pullistua, jotta pallea saataisiin hyvin liikkumaan.

Hengitysohjeista on pilatesohjaajien kesken myös kiistaa[1]. Tärkeätä on, ettei sotketa pilatesharjoittelussa tarvittavaa hengitystapaa normaalielämän "oikeaan" hengitystapaan.

Välineet muokkaa

Joseph Pilates itse oli hyvin innostunut kokeilemaan ja rakentamaan itsekin kaikenlaisia välineitä, jotka helpottivat ja auttoivat harjoittelua, jotta perusteet olisi helpompi oppia. Vaikka pilatesharjoittelu onnistuu hyvin pelkän joogamaton avulla pienessä tilassa missä vain, on nykyisin saatavana myös lukuisia apuvälineitä, esim. pieniä (0,5–1 kilon) käsi- ja jalkapainoja, hierontarullia, pilatesrenkaita, jumppapalloja, nauhoja ja vastaavia.

 
Takareiden venyttely nauhan kanssa

Kirjallisuutta muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Pilates ja hengitys (Arkistoitu – Internet Archive). Heli Santavuori. Viitattu 12.12.2020.

Aiheesta muualla muokkaa