Piiskauspetäjä
Piiskauspetäjä (käytetty myös nimiä Piiskausmänty ja Piiskuupetäjä) oli ruumiillisen rangaistuksen täytäntöönpanossa käytetty suuri mänty jonka runkoon käräjillä piiskattavaksi tuomittu, yläruumiistaan paljaaksi riisuttu henkilö sidottiin käsistään ja jaloistaan piiskauksen ajaksi. Piiskaajana toimi pitäjän piiskuri eli profossi. Piiskausrangaistus oli lakisääteisenä voimassa Suomessa keskiajalta aina vuoteen 1891 saakka kunnes vuoden 1889 rikoslaki poisti sen käytöstä. Vuoden 1734 laki mahdollisti myös sakkorangaistuksen muuttamisen raipparangaistukseksi mikäli tuomittu oli varaton. [1][2]
Piiskauspetäjiä on säilynyt rauhoitettuna eri puolilla Suomea.