Pigault-Lebrun
Charles Antoine Guillaume Pigault-Lebrun, oikea nimi Pigault de l’Épinoy (1753 Calais, Ranska – 1835) oli ranskalainen romaani- ja komediakirjailija. Hän teki nuorena muutamia hairahduksia, joiden vuoksi ankara isä järjesti hänet vankilaan. Kokeiltuaan sotilaana, näyttelijänä ja kielenopettajana Pigault-Lebrun tuli 1790-luvulla tunnetuksi romaanien ja näytelmien kirjoittajana. Hän pääsi isänsä kanssa sovintoon ja toimi 1806–1824 tullivirkailijana.[1]
| Pigault-Lebrun | |
|---|---|
| Pigault de l’Épinoy | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Charles Antoine Guillaume Pigault-Lebrun |
| Syntynyt | 1753 Calais, Ranska |
| Kuollut | 1835 (81–82 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pigault-Lebrunin kertomuksissa on luontaista intoa, hedelmällistä mielikuvitusta ja loputonta hyväntuulisuutta, mutta ne liikkuvat häkeltymättä karkeiden ruokottomien seikkailujen alueella. Vaikutelmaa pehmentää jossain määrin jatkuva viha kaikkea sortoa vastaan sekä tunteiden välähdykset. Parhaita hänen 24 romaanistaan ovat L’enfant du carnaval (1792), Les barons de Felsheim (1798), La folie espagnole (1799), Mon oncle Thomas (1799) ja M. Botte (1802). Lähes yhtä menestyksekäs Pigault-Lebrun oli komedioidensa ja vaudevillenäytelmiensä ansiosta. Onnistuneimpia ovat L’amour et la raison (1791), Le petit matelot, Les empiriques ja Les rivaux d’eux-mêmes (1798). Lisäksi Pigault-Lebrun kirjoitti muun muassa vähäarvoisen teoksen Histoire de France (1823–1828). Hänen kootut teoksensa Oeuvres complètes julkaistiin 1822–1824. Pigault-Lebrunin tyttärenpoika oli näytelmäkirjailija Émile Augier.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Pigault-Lebrun, Nordisk familjebok (ruotsiksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pigault-Lebrun Wikimedia Commonsissa
