Pietarin suomalainen kirkkokoulu
Pietarin suomalainen kirkkokoulu oli Pietarissa toiminut suomenkielinen koulu.[1]
.jpg)
Koulu toimi Pyhän Marian seurakunnan yhteydessä, joka oli perustettu vuonna 1745, kun suomalais-ruotsalainen seurakunta jakaantui kahtia. Seurakunta sai kivikirkon vuonna 1803.[2] Suomalaisten määrä oli lisääntynyt sen jälkeen kun Suomi liitettiin Venäjään niin, että kun suomalaisia oli vuonna 1790 noin 5 000, vuonna 1844 suomalaisia oli 20 000. Kouluhanketta alettiin suunnitella 1800-luvun alkupuolella. Sen taustalla oli Anders Johan Hipping, joka toimi Pietarin kimnaasin luterilaisten oppilaiden uskonnonopettajana.[3]
Keisari Aleksanteri I:n allekirjoittamassa käskykirjeessä vuodelta 1820 mainitaan, että suomalaiset olivat päättäneet perustaa omakielisen koulun, jonka keisari lupasi ottaa suojelukseensa. Koulu toimisi sunnuntaikouluna ja alkeiskouluna. Sunnuntaikoulu oli tarkoitettu työssä käyville nuorille ja alkeiskoulu lapsille antamaan lukemisen opetusta ja kristinuskon alkeita. Köyhille opetus olisi ilmaista. Koulun oli tarkoitus toimia yksinomaan poikakouluna ja opetuskieli olisi suomi tai ruotsi lapsen synnyinpaikan mukaan.[4]
Vuonna 1835 perustettiin ruotsalaisen Pyhän Katariinan seurakunnan yhteyteen kaikille suomalaisille lapsille tarkoitettu alkeiskoulu. Seurakunnassa oli jo vuodesta 1824 ollut kirkkokoulu, jossa oletettavasti kävi myös suomalaisia lapsia. He saivat siellä muiden aineiden lisäksi äidinkielen opetusta. Koulun rahoitus tuli Suomen passiviraston kansallisen koululaitoksen rahaston varoista.[5]
Pyhän Marian suomalaisen kirkkokoulun toiminta käynnistyi vuonna 1844 poikakouluna, ja vuonna 1849 perustettiin tyttökoulu. Perustamista ajoi seurakunnan kirkkoherra Kaarlo Wilhelm Siren. Koulu toimi kirkkokartanolle rakennetuissa tiloissa, ja nimeksi tuli Pyhän Marian Kirkon Suomalainen Koulu.[1] Koulussa oli alussa 14 oppilasta ja kaksi opettajaa. Sen johtaja oli kirkkoherra Siren. Ensimmäinen opettaja oli Uno Cygnaeus, jota on myöhemmin mainittu suomalaisen oppikoulun isäksi. Myös Pietarin koulua on sanottu maailman ensimmäiseksi suomalaiseksi oppikouluksi.[6] Koulu toimi osoitteessa Iso Tallikatu 6–8, jossa myös myöhemmin perustettu tyttökoulu toimi. Tyttökoulun perustaminen lykkääntyi taloudellisista syistä.[7]
Koulu oli perustettu keisarin siunauksella, joten sortokaudenkin aikana sen asema oli suojattu eikä opetusta muutettu venäjänkieliseksi.[8]
Vuosikymmenen jälkipuolella ja seuraavalla vuosikymmenellä Pietariin perustettiin lisää suomalaisia kouluja:[9]
- Viipurin puoleisen kaupunginosan koulu 1869
- Aleksandrovskin koulu, Lahden koulu ja Katarinanhovin koulu 1879
- Parkalan koulu 1879
- Ohan, Hiekkojen, Kasankin ja Vasilinsaaren koulut 1885.
Vuonna 1879 koulussa oli 283 oppilasta, mutta kun kirkkokouluja perustettiin lisää, oppilasmäärä väheni ja oli vuonna 1886–1887 vain 171. Koulu oli tällöin muutettu ylemmäksi kouluksi, johon pääsy edellytti alustavan luokan käymistä ja ikäraja oli kymmenen vuotta. Vuodesta 1885 koulun nimeksi tuli ylempi kirkkokoulu. Oppilasmäärä väheni edelleen, niin että keväällä 1893 oppilaita oli 146.[10]
Koulu muutettiin Suomalaiseksi yhteiskouluksi, mutta siitä ei tullut täysiluokkaista oppikoulua, vaan se jäi seitsenluokkaiseksi. Oppilaat jatkoivat muissa kouluissa ja siirtyivät suomalaisiin korkeampiin oppilaitoksiin.[11]
Lähteet muokkaa
- Kalevi Kajava: Pietarin suomalaisen kirkkokoulun vaiheita s. 44–66 Kasvatus & Aika 1962–1963