Pietari Paavalinpoika Juusten

Pietari Paavalinpoika Juusten (ruots. Per Påvelsson Juusten; k. 1614) oli suomalainen sotilas, joka toimi yhtenä aateliston sotapäälliköistä nuijasodassa. Hänet muistetaan julmasta toiminnastaan, johon kuului kaikkien antautuneiden surmaaminen.

Pietari Juustenin vanhemmat olivat aateloitu Turun piispa Paavali Juusten ja Anna Sigfridintytär. Juusten sai vuonna 1587 rälssivapauden Viipurin pitäjässä sijainneille Juustilan ja Naulasaaren tiloille. Hän oli vuosina 1587–1589 neljänneksenmestarina Martti Boijen ratsuväkilippueessa ja linnanvoutina Käkisalmen linnassa vuosina 1587–1589 ja 1595–1597. Nuijasodan aikana Juusten komensi apujoukkoja, jotka Käkisalmen linnanpäällikkö Arvid Henrikinpoika Tavast lähetti tammikuussa 1597 kukistamaan talonpoikien kapinaa Savon alueella. Juusten voitti Juvalla 16.–20. tammikuuta käydyn Koikkalan taistelun, jossa talonpojat torjuivat aluksi kaikki hyökkäykset, mutta pakenivat lopulta asemistaan. Juvalla 21. tammikuuta käydyssä Remojärven taistelussa Juusten keksi sytyttää talonpoikien miehittämän talon tuleen ja määräsi surmaamaan kaikki ulos pyrkineet antautuneet. Sota Savossa päättyi 23. tammikuuta Mikkelissä käytyyn Suur-Savon taisteluun, jossa Juusten sai yli 200-miehisen talonpoikaisjoukon antautumaan lupaamalla säästää heidän henkensä, mutta määräsikin sitten kaikki antautuneet välittömästi surmattaviksi.

Sigismundin ja Kaarlen valtataistelun aikana Juusten pysyi uskollisena kuningas Sigismundille. Hän jäi vangiksi Viipurin linnan antauduttua syyskuussa 1599 ja Kaarle-herttua järjesti hänet tuomituksi kuolemaan 4. lokakuuta, mutta tuomiota ei pantu täytäntöön. Juusten oli vankina Turun linnassa ainakin vuoteen 1602, jolloin hän allekirjoitti uskollisuudenvakuutuksen Kaarlelle. Myöhemmin hänet vapautettiin ja hän sai takaisin takavarikoidut maansa. Hän kuoli vuonna 1614. Juustenin puoliso oli Arpalahden sukuun kuulunut Anna Matintytär. Heillä oli yksi poika Axel ja yksi tytär, joka oli naimisissa Kuopiossa Olli Vilpunpoika Halosen kanssa.