Wikipedia

Piano (elokuva)

vuoden 1993 elokuva

Piano (The Piano) on Jane Campionin ohjaama ja käsikirjoittama vuonna 1993 valmistunut romanttinen draamaelokuva, joka sijoittuu 1800-luvun puolivälin Uuden-Seelannin syrjäseudulle. Elokuvan päärooleja näyttelevät Holly Hunter, Harvey Keitel, Sam Neill ja Anna Paquin.

Piano
The Piano
Ohjaaja Jane Campion
Käsikirjoittaja Jane Campion
Tuottaja Jan Chapman
Säveltäjä Michael Nyman
Kuvaaja Stuart Dryburgh
Leikkaaja Veronika Jenet
Pääosat Holly Hunter
Harvey Keitel
Sam Neill
Anna Paquin
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Australia
 Uusi-Seelanti
 Ranska
Tuotantoyhtiö Miramax Films
Levittäjä Mokép
Ensi-ilta 1993
Kesto 121 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
viittomakieli
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elokuva oli ehdolla useisiin palkintoihin monissa eri gaaloissa ja mm. parhaan elokuvan Oscar-palkintoon, BAFTAan ja Golden Globeen. Piano voitti kolme Oscaria oltuaan ehdolla kahdeksassa kategoriassa: Holly Hunter parhaasta naispääosasta, ensi kertaa näytellyt Anna Paquin parhaasta naissivuosasta ja Jane Campion parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Hunter voitti roolisuorituksestaan myös BAFTAn ja Golden Globen. Australian filmi-instituutin AFI-palkintoja elokuva voitti 11.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Pianon vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[1]

Juoni muokkaa

1800-luvulle sijoittuva tarina kertoo mykästä Ada McGrath-nimisestä skotlantilaisesta naisesta (Holly Hunter), jonka isä myy morsiameksi uusiseelantilaiselle uudisasukkaalle, Alistair Stewartille (Sam Neill). Adan mukaan tulee hänen nuori tyttärensä Flora McGrath (Anna Paquin). Ada ei ole puhunut sanaakaan kuusivuotiaasta lähtien, vaan hän ilmaisee itseään pianollaan ja viittomilla, jotka hänen tyttärensä tulkkaa muille. Ada ei juurikaan välitä muusta maailmasta, vaan keskittyy lähinnä soittamaan pianoaan useita tunteja päivässä. Elokuvassa ei tule koskaan selkeästi ilmi, miksi Adasta on tullut mykkä. Se kuitenkin paljastetaan, että Flora on tulos Adan ja hänen pianonopettajansa suhteesta. Ada uskoi voivansa ohjata opettajaa ajatuksillaan ja saaneensa tämän rakastumaan itseensä, mutta sitten mies ”alkoi pelätä ja lakkasi kuuntelemasta” ja jätti Adan.

Adaa ja Floraa kuljettaneen laivan miehistö jättää heidät ja heidän omaisuutensa, mukaan lukien pianon, eräälle uusiseelantilaiselle rannalle Adan vastusteluista huolimatta. Rannalla ei ole ketään heitä vastassa, ja he viettävät rannalla seuraavan yön suojanaan pikkuinen hamevanteesta tehty teltta. Seuraavana päivänä Alistair saapuu mukanaan maoreita ja ystävänsä Baines (Harvey Keitel), joka myös raja-asukas ja eläkkeelle jäänyt merimies. Baines on omaksunut maorien tavat, ja siksi hän on tatuoinut kasvonsa ja viettää aikaansa mieluummin maorien kuin muiden ihmisten kanssa (Alistairia lukuun ottamatta). Koska miehet eivät jaksa kantaa kaikkia Adan ja Floran tavaroita, Alistair jättää pianon rannalle huolimatta Adan vastalauseista.

Alistair osoittautuu ujoksi ja araksi mieheksi, jota tämän maoriapulaiset kutsuvat ”kuivaksi vanhaksi palliksi”. Alistair kertoo Adalle, ettei hänen pienessä talossaan ole tilaa pianolle. Ada puolestaan jättää Alistairin kokonaan huomiotta ja yrittää lakkaamatta saada soittimensa takaisin. Koska Ada ei pysty vakuuttamaan Alistairia asiastaan, hän ja Flora kääntyvät Bainesin puoleen ja pyytävät miestä viemään heidät pianon luo. Baines suostuu, ja kolmikko viettää koko päivän rannalla Adan soittaessa sävelmiä pianollaan. Vaikka Baines viettääkin aikaansa maoreiden kanssa, hän on kieltäytynyt sekaantumasta heidän naisiinsa. Adan intohimo musiikkiin tekee kuitenkin tästä viehättävän Bainesin silmissä. Lopulta Baines käy hakemassa pianon ja ehdottaa Alistarille vaihtokauppoja: vastineeksi pianosta ja Adan antamista pianotunneista Baines antaa Alistairille tämän haluamia maatilkkuja. Alistair myöntyy, eikä huomaa lainkaan, että Ada ja Baines alkavat tuntea vetoa toisiaan kohtaan. Ada saa yllätyksekseen huomata Bainesin virittäneen kovia kokeneen pianon täydelliseen vireeseen. Baines pyytää saada mieluummin kuunnella Adan soittoa sen sijaan, että opettelisi itse soittamaan. Sitten hän tarjoutuu myymään pianon Adalle takaisin kosketin kerrallaan vastineeksi siitä, että Baines saa ”tehdä mitä haluaa” Adan soittaessa. Ada myöntyy vastahakoisesti, sillä Baines vetää häntä puoleensa. Huolimatta siitä, että Ada ja Alistair ovat nyt virallisesti aviopuolisoita, he eivät ole harrastaneet minkäänlaista seksuaalista toimintaa tai edes osoittaneet hellyyttä toisilleen.

Baines kiihottuu Adan soitosta niin, että lähestyy Adaa avoimesti. Lopulta Ada antaa periksi intohimolleen eräänä iltapäivänä, ja hän ja Baines rakastelevat. Alistair alkaa viimein epäillä heillä olevan suhde ja löytääkin Adan ja Bainesin yhdessä. Vihainen Alistair naulaa talonsa umpeen Adan ollessa sisällä ennen kuin lähtee töihinsä metsätalousmaalleen. Välikohtauksen jälkeen Ada välttelee Bainesia ja teeskentelee hellyyttä Alistairia kohtaan. Adan hyväilyt kuitenkin lähinnä turhauttavat Alistairia, sillä kun hän yrittää vuorostaan koskea Adaa, tämä vetäytyy pois. Ennen kuin Alistair lähtee seuraavalle matkalleen, hän kysyy Adalta, aikooko tämä lähteä Bainesin luo. Ada pudistaa päätään, ja Alistair sanoo luottavansa Adan sanaan.

Pian sen jälkeen Ada lähettää Floran viemään Bainesille pakettia, jonka sisällä on yksi ainut pianokosketin, johon on kaiverrettu rakkaudentunnustus. Flora on jo alkanut pitää Alistairia uutena isänään, ja hän suuttuu äitinsä uskottomuudesta. Hän vie koskettimen Bainesin sijaan Alistairille. Luettuaan koskettimeen poltetun rakkausviestin Alistair raivostuu, palaa kotiin ja katkaisee Adan etusormen kirveellä estääkseen tätä enää soittamasta pianoa. Sitten hän lähettää Floran Bainesin luo mukanaan kankaaseen kääritty sormi ja viesti, jonka mukaan Adalta lähtee lisää sormia, jos Baines vielä yrittää tavata Adan.

Kun Ada on toipunut sormen menetyksestä, Alistair lähettää hänet ja Floran saarelta lähtevän Bainesin mukaan ja mitätöi avioliiton. Kolmikko lähtee samalta rannalta, jonne Ada ja Flora rantautuivat tullessaan Uuteen-Seelantiin. He lähtevät soutuveneellä kohti laivaa mukanaan omaisuutensa ja piano. Ada kuitenkin tuntee pianon menneen pilalle, koska hän ei voi enää soittaa sitä. Niinpä hän käskee Bainesia heittämään pianon laidan yli. Pianon upotessa Ada laittaa jalkansa tahallaan laidan yli hinautuvan köyden silmukkaan ja joutuu nopeasti pianon mukana veden alle. Ada muuttaa kuitenkin mielensä ja potkii itsensä vapaaksi, jotta hänet voidaan vetää takaisin veneeseen.

Epilogissa Ada kuvailee elämäänsä Bainesin ja Floran kanssa Nelsonissa, missä hän on ryhtynyt antamaan pianotunteja heidän uudessa kodissaan. Hänen irtileikatun sormensa tilalla on nyt Bainesin tekemä hopeinen sormi. Ada kertoo kuvittelevansa itsensä sidottuna merenpohjassa lepäävään pianoonsa, joka ”tuudittaa minut uneen”. Ada on myös alkanut ottaa puhetunteja voidakseen oppia puhumaan jälleen. Elokuva päättyy myös elokuvan alussa nähtyyn lainaukseen Thomas Hoodin runosta "Silence".

Elokuvan minimalistiset pianokappaleet sävelsi Michael Nyman.

Näyttelijät muokkaa

 Holly Hunter … Ada McGrath  
 Harvey Keitel … George Baines  
 Sam Neill … Alisdair Stewart  
 Anna Paquin … Flora McGrath  

Palkintoja muokkaa

Oscarit muokkaa

Ehdokkaana:

  • Paras elokuva
  • Paras ohjaus: Jane Campion
  • Paras kuvaus: Stuart Dryburgh
  • Paras puvustus: Janet Patterson
  • Paras leikkaus: Veronika Jenet

BAFTAt muokkaa

Ehdokkaana:

  • Paras elokuva
  • Paras ohjaus: Jane Campion
  • Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Jane Campion
  • Paras kuvaus: Stuart Dryburgh
  • Paras leikkaus: Veronika Jenet
  • Paras maskeeraus: Lisa Westcott
  • Paras elokuvamusiikki: Michael Nyman
  • Paras äänitys: Lee Smith, Tony Johnson, Gethin Creagh

Golden Globet muokkaa

Ehdokkaana:

Lähteet muokkaa

  • Suomen elokuva-arkiston (Orion) ohjelmalehtinen syysnäytäntökaudella 2006 [Henry Bacon]

Viitteet muokkaa

  1. ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Piano_(elokuva)&oldid=19719087”