Helpitähkiö
Helpitähkiö (Phleum phleoides, myös P. boehmeri) on monivuotinen, Euraasiassa tavattava kuivien niittyjen ja arojen heinäkasvi. Helpitähkiö on Suomessa rauhoitettu Ahvenanmaalla, ja luokiteltu koko maassa silmälläpidettäväksi lajiksi.[1][2]
| Helpitähkiö | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Tähkiöt Phleum |
| Laji: | phleoides |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Mätästävästi kasvava helpitähkiö kasvaa 30–50 cm korkeaksi. Varret ovat kaljuja ja tyviosistaan violetin värisiä. Lehtilapa on melko lyhyt, 2–3 mm leveä, kouruinen ja pitkäsuippuinen. Lehden kieleke on lyhyt ja tylppä. Kukinto on hieman haarova, tiheä, karkea, tähkämäinen röyhy. Kooltaan se on 3–12 cm x 3–6 cm. Tähkylät ovat 2–4 mm pitkiä, litteitä, kaljuja, karkeita ja yksikukkaisia. Kaleet ovat vino- tai suippokärkisiä, teräväselkäisiä, tylppiä. Kaleen ota on lyhyt tai se puuttuu kokonaan. Helpeet ovat kaleita lyhyempiä ja tylppiä. Ulkohelve on vihneetön. Helpitähkiö kukkii Suomessa touko-kesäkuussa.[1][3]
Helpitähkiö muistuttaa samaan sukuun kuuluvaa nurmitähkiötä eli timoteita (P. pratense). Lajit on helppo erottaa taivuttamalla kukintoa, jolloin nurmitähkiön kukinto säilyttää tähkämäisyytensä taivutettunakin, mutta helpitähkiön kukinnossa sen haarat eroavat kukintorangasta.[3]
Levinneisyys muokkaa
Helpitähkiötä tavataan Euroopassa Espanjasta läpi Keski- ja Itä-Eurooppaan. Etelässä levinneisyysalue rajoittuu Pohjois-Italiaan, Pohjois-Kreikkaan, Turkkiin ja Kaukasukselle, pohjoisessa Ison-Britannian eteläosiin, Etelä-Norjaan, Keski-Ruotsiin, Etelä-Suomeen ja Baltiaan. Venäjän keskiosista levinneisyysalue jatkuu edelleen leveänä vyöhykkeenä Keski-Aasiaan saakka.[4] Suomessa helpitähkiötä on tavattu Ahvenanmaalta sekä paikoin muualta Etelä-Suomessa. Lajista on myös yksittäinen esiintymä Raahen seudulla. Laji on kuitenkin hävinnyt monilta entisiltä esiintymisalueiltaan.[5] Ahvenanmaalla helpitähkiö on muinaistulokas, Manner-Suomessa uustulokas.[3]
Elinympäristö muokkaa
Suomessa helpitähkiö kasvaa kuivilla, avoimilla rinneniityillä. Laji on kalkinsuosija.[1] Lajin suurimpana uhkana Suomessa on kasvupaikkojen umpeenkasvu laidunnuksen loputtua.[3]
Lähteet muokkaa
- Ranta, Pertti: Helpitähkiö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 205.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 612.
- ↑ Suomen lajien uhanalaisuus 2010, s. 198.
- ↑ a b c d Ranta 1997, s. 205.
- ↑ Den virtuella floran: Flentimotej (ruotsiksi) Viitattu 17.3.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Helpitähkiön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.3.2011.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kasviatlas 2022: Helpitähkiön (Phleum phleoides) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Helpitähkiö (Phleum phleoides)
- Suomen Lajitietokeskus: Helpitähkiö (Phleum phleoides)
- United States Department of Agriculture (USDA): Phleum phleoides (englanniksi)
- Flora of China: Phleum phleoides (englanniksi)