Phillipsin käyrä

Taloustieteen teoria jonka mukaan työttömyys vaikuttaa inflaatioon käänteisesti

Phillipsin käyrä on Alban William Phillipsin (1914–1975) vuonna 1958 esittelemä teoria, jonka mukaan työttömyys (U=unemployment) vaikuttaa inflaatioon (I=inflation) käänteisesti. Ilmiö on todettu empiirisissä tutkimuksissa lyhyellä aikavälillä: korkean työttömyyden aikana inflaatio on yleensä matalaa ja täystyöllisyyttä kohti siirryttäessä inflaatio suurenee. [1] On havaittu myös, että Phillipsin käyrä voi siirtyä ylös tai alaspäin I-U -koordinaatistossa (ks. selitys alla) johtuen työmarkkinoiden jäykkyyksistä (esim. matching funktio -teoria työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannosta).

Öljykriisi synnytti 1970-luvulla stagflaation, jolloin lama, korkea inflaatio ja suurtyöttömyys vallitsivat yhtä aikaa. Se sai ekonomistit Milton Friedmanin johtamana kritisoimaan Phillipsin käyrää. Nykyään vallitsee taloustieteellinen konsensus, että pitkällä aikavälillä Phillipsin käyrä on pystysuora, eli työttömyys on riippumaton inflaation tasosta I-U -koordinaatistossa[2] (I=pystyakseli, U=vaaka-akseli).lähde?

NAIRU on teoria, jonka avulla pyritään selittämään stagflaation syntymistä. Sen mukaan Phillipsin käyrä voidaan tulkita lyhyen aikavälin relaatioksi, kun taas NAIRU (Non_Inflation_Acclerating-Rate of Unemployment=NAIRU) kuvaa pitkän aikavälin tasapainoa. Siis työllisyyttä ei NAIRU-teorian mukaan voida pitkän aikavälin tasapainossa kasvattaa ilman, että inflaatio kiihtyisi samanaikaisesti. Tämä ei kuitenkaan sulje pois finanssipolitiikan vaikutuksia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä (sopeutumisjakso uuteen tasapainoon).

Lähteet muokkaa

  1. Lehtonen, Reino & Sipilä, Leea-Mari: Taloussanasto, s. 181. Taloustieto Oy, 1989. ISBN 951-628-168-0.
  2. Pekkarinen J., Sutela P.: Kansantaloustiede 1., s. 1–224. Wsoy, 1988.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.