Petrovaradinin linnoitus
Petrovaradinin linnoitus (serb. Петроварадинска тврђава, Petrovaradinska tvrđava, unk. Péterváradi vár) on linnoitus Petrovaradinissa, Novi Sadissa. Se sijaitsee Tonavan oikeanpuoleisella rannalla.
| Petrovaradinin linnoitus | |
|---|---|
.JPG) |
|
 |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Vuonna 1991 Petrovaradinin linnoitus lisättiin Serbian merkittävien kultturis-historiallisten kohteiden listalle.
Historia muokkaa
Viimeaikaiset arkeologiset löydöt ovat tarjonneet uuden näkökulman paitsi Petrovaradinin, myös koko alueen historiaan. Linnoituksen alueelta on löydetty kivikautisia jäännöksiä ajanjaksolta 19000–15000 eaa. Asutusta arvioidaan olleen alueella kivikaudelta tähän päivään asti. Vuonna 2005 tehtyjen tutkimusten yhteydessä tehtiin myös eräs toinen merkittävä havainto. Pronssikaudelta peräisin olevista jäännöksistä voitiin päätellä, että jo tuolloin Petrovaradinin alueella on ollut linnoitettua asutusta.
Roomalaiset rakensivat ensimmäisen laajemman linnoituksen, Cusumin, osana Tonavan Limes-järjestelmää.
Unkarin kuningas Béla IV toi vuonna 1235 alueelle sisterssiläisiä Ranskasta. He rakensivat Belakut-luostarin roomalaisten linnoituksen raunioille. Luostarin muurit on rakennettiin vuosien 1247 ja 1252 välisenä aikana.
Linnoitusta vahvistettiin turkkilaishyökkäyksen uhan johdosta. Vuonna 1526 se kuitenkin antautui kahden viikon piirityksen jälkeen.
Itävallan-Turkin sodat muokkaa
Itävallan armeija miehitti Petrovaradinin Suuren Turkin sodan aikana vuonna 1687. Vanha linnoitus purettiin ja uudemman rakennus aloitettiin.
Turkkilaiset joukot saapuivat syyskuun 9. päivänä 1694 linnoitukselle Belgradista. Joukot piirittivät linnoitusta 23 päivän ajan, mutta huonot sääolosuhteet pakottivat turkkilaiset perääntymään. Itävalta saavutti Zentan taistelussa syyskuun 11. päivänä 1697 voiton, jonka jälkeen solmittiin rauha Sremski Karlovicissa vuonna 1699.
Uusi sota turkkilaisten kanssa oli väistämätön. Tulevaa taistelua varten Itävallan joukot keskitettiin Futogiin. Joukkojen kokonaisvahvuus oli 76 000 sotilasta. Turkin armeija oli puolestaan keskittänyt 150 000 sotilasta Belgradiin. Ratkaiseva taistelu Itävallan ja Turkin joukkojen välillä oli elokuun 5. päivänä 1716 Petrovaradinissa, ja siinä Itävallan armeija kukisti turkkilaiset.
Myöhemmät rakennustyöt muokkaa
Uudet rakennussuunnitelmat aloitettiin vuonna 1751. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1753 ja ne kestivät vuoteen 1776 asti. Tänä aikana rakennettiin tunneliverkosto, jonka kokonaispituus oli 16 kilometriä.
1800- ja 1900-luvut muokkaa
Linnoituksen valmistumisen jälkeen ei turkkilaisjoukkojen uhkaa enää ollut. Viimeinen merkittävä sotilaallinen operaatio linnoituksella tapahtui Unkarin vallankumouksen aukana vuonna 1849, jolloin Itävallan joukot yrittivät saada linnoitusta antautumaan saarron avulla.
Myöhemmin linnoitus toimi armeijan kasarmina ja varastona. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Petrovaradin tuli osaksi Jugoslaviaa.
Tuohon aikaan vanhoja 1600-luvulla rakennettuja linnoituksia Belgradissa, Osijekissa, Karlovacissa ja Slavonski Brodissa hävitettiin, sillä niillä ei koettu enää olevan sotilaallista merkitystä. Purkutöistä vastannut Dragoš Đelošević piti kuitenkin Petrovaradinin linnoitusta niin kauniina, että päätti säästää sen.[1]
Nähtävyyksiä ja tapahtumia muokkaa
Kellotorni muokkaa
Kellon minuutti- ja tuntiviisarit ovat päinvastaiset: pienempi viisari osoittaa minuutteja ja suurempi tunteja. Näin tehtiin, jotta Tonavan kalastajat pystyisivät näkemään ajan kaukaa.
EXIT-festivaali muokkaa
EXIT on jokavuotinen kesällä järjestettävä tapahtuma, joka on järjestetty linnoituksella vuodesta 2001 lähtien. Se on eräs Euroopan suurimmista festivaaleista.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Petrovaradinin linnoitus Wikimedia Commonsissa
