Wikipedia

Perun historia

Perun historia alkaa intiaanikulttuurista tuhansien vuosien takaa, ja jatkuu Espanjan siirtomaavallan kautta itsenäisen valtion historiana.

Intiaanit ennen eurooppalaisia muokkaa

Pääartikkeli: Keski-Andien intiaanikulttuurit
 
Machu Picchu

Perun intiaanikulttuurilla on ollut tuhansien vuosien perinteet.[1] Alueelle syntyi kalastuksella ja puutarhaviljelyllä itsensä elättävien intiaanien kyliä noin 6000–5000 eaa. Jo noin 3100–2600 eaa. Satojen vuosien kuluessa Perun rannikolle syntyi kasvavia suuria asutuskeskuksia, jotka olivat pienoiskaupunkivaltioita. Näitä olivat muun muassa Caral noin 2600–1900 eaa. Caralissa rakennettiin tasanteille eliitin asumuksia ja pyramideja, harjoitettiin muun muassa puuvillan, kurpitsan ja pavun viljelyä sekä kalastusta. Laamaeläimiä kesytettiin 3000-luvun alkupuolella[2], mutta maissia ei tunnettu[3].

Monesti kiinteän asutuksen merkkinä pidetyt saviastiat yleistyivät Perussa noin 2300–1800 eaa. Tämän jälkeen Perun rannikon tuntumaan syntyi monia valtavia asutuskeskuksia, joissa oli U:n muotoisia temppeleitä, muun muassa Cerro Sechin Casma-joen laaksossa. Tähän aikaan liittyi ihmisuhreja ja mitä luultavimmin sotia. Noin vuosina 1000 eaa. – 200 eaa. laajalle alueelle ketšuankielinen Chávinin kulttuuri, jota pidetään Andien alueen eräänlaisena äitikulttuurina. Sen vaikutus levisi laajalle ehkä uskonnon tai kaupankäynnin takia. Cháviniin kulttuuriin liittyi kivimuureja, joissa oli suuria jaguaarijumalan päitä ja muita isoja kiviveistoksia. Teknisiä edistysaskeleita olivat kangaspuut ja parempi metallien työstäminen, ja samalla maissin viljely levisi laajalle Perun rannikko- ja vuoristoseuduilla.[2]

Viimeistään vuoden 100 jaa. tienoilla kokoistaneen Mochen uskotaan olleen valtiomainen yhteiskunta. Moche-valtioita oli tosin useita ja niitä johtivat temppelikeskusten soturipapit. Vuoden 700 jaa. paikoilla näyttää Perun ja Bolivian ylängöillä arkeologian kaivauksista päätellen olleen kaksi suurta valtiota, Tiwanaku ja Wari, jotka saattoivat olla keskenään liittolaisia tai kilpailijoita. Molemmat romahtivat ehkä kuivuuden, ehkä vieraiden valloittajien tai kapinan takia noin 1000–1100 jaa.[4][5]

Myös Perun pohjoisrannikolle syntyi valtioita noin vuonna 700. Niistä merkittävin oli ja Cuzcon laaksossa kukoistanut Chimor.[6] Noin vuonna 1200 syntyi Inkavaltakunta, joka alkoi voimakkaasti laajeta 1400-luvulla Pachacútec- ja Túpac Inca Yupanqui -nimisten hallitsijoiden aikana. Inkojen pääkaupunki oli Cuzco.[7] Seuraava inkakuningas Huayna Capac kuoli vuonna 1525 mahdollisesti eurooppalaisten Amerikkaan tuomaan isorokkoon tai tuhkarokkoon, jotka riehuivat inkojen maassa kauppiaitten tai sanansaattajien tuomana.[8] Pian syttyi veljesten Huascarin ja Atahuallpan kesken monivuotinen sisällissota vallanperimyksestä.[9]

Espanjalaisaika muokkaa

Sisällissota oli heikentänyt inkoja, kun konkistadori Francisco Pizarro saapui valtaamaan inkojen valtakunnan vuonna 1531[10] Peruun 180 miehensä kanssa. Espanjalaisten tulon aikaan Atahuallpan ja Huascarin armeijat olivat alueillaan, ja Huascar joutunut Atahuallpan armeijan vangiksi kaukana Atahuallpan olinpaikasta Cajamarcasta. Huascarin suku oli harventunut huomattavasti Atahuallpan järjestämässä verisessä vainossa. Espanjalaiset toimivat inkojen maassa juonikkaasti ja häikäilemättömästi, sillä heitä ajoi takaa halu ryöstää inkojen kulta ja alistaa alue Espanjan kruunun alle. Pizarro järjesti ansan Atahuallpalle Cajamarcassa vuoden 1532 lopuilla ja vangitsi tämän.[11][12] Tämän jälkeen espanjalaiset surmasivat inkoja Cajamarcan aukiolla. Pian tämän jälkeen espanjalaisten vankina ollut Atahuallpa käski joukkojaan tappamaan vangitun Huascarin, ettei tämä jäisi eloon, jos espanjalaiset surmaisivat hänet. Pian espanjalaiset houkuttelivat ansaan vielä inkojen sotapäällikön Challcuchiman.

Espanjalaiset valloittivat Cuzcon 1533 inkojen alistamien siirtolaisten ja Huascarin kannattajien tervehtiessä.[13][14] Nämäkin joutuivat pian huomaamaan, että espanjalaiset olivat heidänkin vihollisiaan.[15][16] Espanjalaiset teloittivat Atahualpan 1533. Pizarro perusti Liman 1535.[17][18][19] Näihin aikoihin espanjalaisten raa'at toimet Perussa johtivat lukuisiin kapinoihin, kun he mm. ryöstivät inkoilta heidän elintarvikkeensakin. Espanjalaiset varmistivat tästä huolimatta voittonsa vuoteen 1542 mennessä.lähde? Peruun 1542 perustettu varakuningaskunta hallitsi kaikkia Espanjan siirtokuntia Etelä-Amerikassa nykyisestä Panamasta maanosan eteläkärkeen saakka ja sen pääkaupunki Limasta tuli maanosan merkittävin kaupunki. Alkuperäisväestön kapina 1780 Túpac Amaru II:n johdolla epäonnistui.[20][21][22]

Itsenäistyminen ja sodat muokkaa

 
San Martín julistaa Perun itsenäiseksi.

Etelä-Amerikan itsenäisyyssotien alettua 1810–1822 Peru oli viimeinen Espanjan joukkojen tukikohdista. Argentiinalainen José de San Martín julisti Perun itsenäiseksi 28. heinäkuuta 1821[20] ja kenraali Antonio José de Sucre löi Espanjan joukot Ayacuchossa, mikä päätti Espanjan siirtomaanvallan. Espanja yritti vielä saada siirtokuntiaan takaisin, ja tunnusti Perun itsenäisyyden vasta 1879.[23]

Vuosina 1836–1839 Peru ja Bolivia liittyivät lyhytaikaiseksi liittovaltioksi. Vuosina 1849–1874 maahan tuotiin 80 000–100 000 kiinalaista työläistä muun muassa keräämään guanoa.[20]

Peru soti myös ajoittain naapureitaan vastaan kiistellyistä raja-alueista. Espanjaa vastaan se soti merellä 1864–1866.[24][25] Tyynenmeren sodassa 1879–1883 yhdessä Bolivian kanssa Chileä vastaan Peru menetti nitraattikenttänsä Atacaman autiomaassa ja kolme maakuntaansa.[20] Rajariidat Bolivian kanssa selvitettiin neuvottelemalla 1902.[26][27][28]

Ensimmäinen uudistusmielinen presidentti Augusto B. Leguía nousi voittamiensa vaalien jälkeen valtaan 1919 armeijan tuella, ja pysyikin vallassa, kunnes armeija syrjäytti hänet 1930.[29][30][31] Hänen aikanaan sovittiin rajat Kolumbian kanssa 1927, ja 1929 Peru sai takaisin Chileltä menettämänsä Tacnan.[32][33][34] Leguían vallasta syrjäyttäneen Sánchez Cerron johtaman kaappauksen jälkeen maata hallitsivat oikeistolaiset diktatuurit.[35][36] Ecuadorin vastaisten rajakahinoiden jälkeen solmittiin 1941 Rion sopimus.[37][38][39] Peru julisti sodan Saksalle ja Japanille helmikuussa 1945.[40]

Toisen maailmansodan jälkeen muokkaa

Vuonna 1945 valtaan nousi vaaleilla vasemmistolainen APRA. Kenraali Manuel Ordía kaappasi vallan 1948. Ordíasta tuli presidentti 1950, ja hän hallitsi aina vuoteen 1956. Sotilasvalta päättyi 1963, ja kristillisdemokraattien ja Acción Popularin ehdokas Fernando Belaúnde Terry valittiin presidentiksi,[20] kun taas APRA sai suurimman määrän edustajainhuoneen paikoista.

Talousongelmien ja lakkojen jälkeen armeija syrjäytti Belaúnden 1968, ja valtaan nousi kenraali Velasco Alvarado. Hän teki maauudistuksen ja tilat muutettiin osuuskunniksi, muttei luovuttanut maata intiaanitalonpojille. Tämä pettymys sysäsi liikkeelle Loistava polku -sissiliikkeen vuonna 1970. Loistavan polun johtaja oli yliopisto-opettaja Abimael Guzmán[41][42] Kun Perun sotilashallitus järjesti vaalit 1980, Loistava polku aloitti sissisodan hyökkäämällä äänestyspaikkoja vastaan. 1980-luvulla Loistavan polun hallinnoima alue ja taistelijoiden määrä kasvoivat. Vuonna 1991 se kontrolloi jo suurta osaa maaseudusta keskisessä ja eteläisessä Perussa sekä Liman ympäristössä. Perun erikoisjoukot vangitsivat Guzmánin 12. syyskuuta 1992, ja sissiliikkeen toiminta hiipui.[41]

Vuoden 1975 kaappauksessa valtaan nousi kenraali Morales Bermúdez. Vuonna 1979 otettiin käyttöön uusi perustuslaki ja vuonna 1980 järjestettiin vaalit. Belaúnde valittiin uudelleen presidentiksi. Belaúnde aloitti maa- ja teollisuusuudistuksen, mutta hänen kautensa päättyessä 1985 maan oli jälleen talouskriisissä.lähde? Belaúndea seurasi nuori sosiaalidemokraatti Alan García. Hän pyrki siivoamaan vanhan kaartin poliisista ja armeijasta ja korjaamaan taloutta hinta- ja valuuttakontrollilla ja kansallistamalla kaksi pankkia, josta joutui luopumaan ankaran vastarinnan jälkeen. Inflaatio kiihtyi hillitsemättömäksi (7 650 % vuonna 1990) ja 1989 Peru jäi puoli vuotta jälkeen velkojensa maksusta.lähde?

Kesäkuussa 1990 presidentiksi valittiin politiikan ulkopuolinen japanilaisten maahanmuuttajien poika Alberto Fujimori. Fujimori aloitti laajat leikkaustoimet inflaation pysäyttämiseksi ja velan maksamiseksi. Opposition hallitessa parlamenttia, Fujimori järjesti huhtikuussa 1992 armeijan tuella kaappauksen ja hajotti kongressin ja kirjoitti uuden perustuslain. Maolaississiliike Loistava polku kiihdytti hyökkäyksiään hallituksen toimien jälkeen. Sen johtaja Abimael Guzmán pidätettiin syyskuussa, mikä aluksi kiihdytti sissien hyökkäyksiä, mutta jo 1994 noin kuusituhatta sissiä antautui.[20]

Fujimorin tukijat voittivat uuden yksikamarisen kongressin vaalit marraskuussa 1992 ja uusi perustuslaki tuli voimaan joulukuussa 1993. Fujimori valittiin uudelleen presidentiksi kesäkuussa 1995. Hän järjesti armahduksen ihmisoikeusrikoksista syytetyille.[20]

Movimiento Revolucionario Túpac Amarun sissit valtasivat Japanin lähetystön joulukuussa 1996 ja ottivat noin 500 panttivankia vaatien talousleikkauksien peruuttamista. Piiritys päättyi huhtikuussa 1997 hyökkäykseen ja kaikkien sissien kuolemaan.[20]

Rajariidat Ecuadorin kanssa jatkuivat 1981 Cordillera del Condorista ja Cenepasta 1995, ja viimein 1998 maat solmivat rauhan ja merkitsivät rajan. Chilen kanssa viimeinen artikla rajasopimuksesta pantiin toimeen 1999.[20][43]

2000-luku muokkaa

Alkuvuodesta 2000 Fujimori pyrki kolmannelle kaudelle, vaikka perustuslaki kielsi sen. OAS:n ja opposition protesteista huolimatta hänen ilmoitettiin voittaneen.[44] Jatkuvien protestien vuoksi Fujimori ilmoitti syyskuussa uudet presidentinvaalit järjestettävän huhtikuussa 2001. Pääsyynä protesteihin oli kuvanauha, jolla Fujimorin luotettu Vladimiro Montesinos nähtiin lahjomassa kongressin jäsentä.[45][46] Fujimori erotti asevoimien komentajan ja kolme kenraalia estääkseen vallankaappauksen. Lopulta Valentín Paniagua nousi oppositiosta parlamentin puhemieheksi Fujimorin ollessa ulkomailla, josta käsin hän jätti eropyyntönsä.[47][48][49] Tammikuussa 2001 virkaa tekeväksi presidentiksi noussut Paniagua perusti totuuskomission tutkimaan 4000 ihmisen katoamista 1980- ja 1990-luvuilla. Montesinos saatiin oikeuteen kesäkuussa 2001 ja hänet tuomittiin vuonna 2002 yhdeksäksi vuodeksi ja 2004 vielä tämän lisäksi viideksitoista vuodeksi vankilaan korruptiosta sekä vallan ja valtion varojen väärinkäytöstä.[20]

Vuoden 2001 vaaleissa presidentiksi valittiin taloustieteilijä Alejandro Toledo. Toledo joutui perääntymään kesäkuun 2002 protestien jälkeen yksityistämishankkeistaan. Sotilasryhmä nousi kapinaan tammikuussa 2005 ja toukokuussa Toledoa syytettiin allekirjoitusten väärentämisestä vuoden 2000 vaaleihin liittyen. Parlamentti päätti kuitenkin olla erottamatta häntä.[20]

Kesäkuussa 2001 maanjäristys surmasi 100 ihmistä Etelä-Perussa Arequipassa ja Moqueguassa ja jätti 46 000 kodittomiksi. Maaliskuussa 2002 kolme päivää ennen presidentti George W. Bushin vierailua Perussa Yhdysvaltain lähetystön edessä räjähti pommi, joka surmasi kolme.lähde?

Entinen presidentti Alan García valittiin uudelleen kesäkuussa 2006 maltillisella uudistusohjelmalla. Häntä oli toiselle kierroksella vastassa vasemmistolainen Ollanta Humala. Heinäkuun vaaleissa Garcían APRA nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi Humalan Unión por el Perún jälkeen. Huhtikuussa 2007 parlamentti myönsi Garcíalle erikoisvaltuudet huumekauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan.

15. elokuuta 2007 lähellä Icaa 150 kilometriä Limasta kaakkoon tapahtui 8,0 momenttimagnitudin tuhoisa maanjäristys. Yli 610 ihmistä kuoli ja 1 000 loukkaantui.

Vuonna 2009 Amazonin alueella syntyi yhteenottoja turvallisuusjoukkojen ja alkuperäisväestön välillä maanomistuksesta. Kymmeniä ihmisiä sai surmansa.[20]

Alan Garcían oikeistolaisella presidenttikaudella [2006–2011] Perun talouskasvu oli maanosan huippua ja köyhien osuus väestöstä väheni merkittävästi.[50] Hänen seuraajakseen valittiin täpärästi kesäkuussa 2011 vasemmistolainen Ollanta Humala, joka tosin nimitti ministereikseen talouselämälle mieleiset, Yhdysvalloissa koulutetut poliitikot.[50][51]

Markkinamyönteinen politiikka, hyvä talouskehitys ja köyhyyden väheneminen jatkuivat Humalankin kaudella, mutta parannettavaa olisi ollut omaisuudensuojan ja etenkin korruption suhteen.[52]

Vuodesta 2017 alkaen Peru on ollut poliittisen kriisin kourissa. Vallasta taistelevat kolme puolueryhmittymää: vasemmistolainen Frente Amplio (laaja rintama), oikeistolais-fujimorilainen Fuerza Popular (kansan voima) ja keskustaoikeistolainen Peruanos Por el Kambio (perulaiset muutoksen puolesta). Kriisi näkyy jatkuvana poliitikkojen eroamisina. Humalan seuraajaksi vuonna 2016 valittu muutoksen puolesta -puolueen Pedro Pablo Kuczynski joutui eroamaan presidentin tehtävästä alle kahden vuoden presidenttikauden jälkeen ja hänet vangittiin korruptiosta syytettynä. Presidenttinä vuodesta 2018 on ollut samaa puoluetta edustava Martin Vizcarra[53]. Presidentti Vizcarra sulki maan kongressin 30. syyskuuta 2019 siellä paljastuneen korruptioskandaalin takia.[54] Tästä syntyi perustuslaillinen kriisi, koska vastavetona kongressi erotti presidentti Vizcarran ja nimitti hänen tilalleen Mercedes Aráozin. Vizcarra on määrännyt uudet kongressivaalit pidettäväksi tammikuussa 2020.[55]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Pre-Inca Cultures Peru: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1992.
  2. ↑ a b Leena Silfverhuth & Anneli Ilmonen (päätoim.): Peru – Andien maan kolme vuosituhatta, s. 13–15. Tampereen taidemuseo, 2001. ISBN 952-9549-64-4.
  3. ↑ Peru – Andien maan kolme vuosituhatta, s. 80.
  4. ↑ Peru – Andien maan kolme vuosituhatta, s. 14–19.
  5. ↑ Wari (Huwari). Tampereen taidemuseo. Viitattu 22.1.2017.
  6. ↑ Peru – Andien maan kolme vuosituhatta, s. 20–21.
  7. ↑ The Incas Peru: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1992.
  8. ↑ Worldwide Story for Civilization. Mahafatna.com (Web Archive 26.3.2012). Viitattu 23.1.2017.
  9. ↑ Peru – Andien maan kolme vuosituhatta, s. 46.
  10. ↑ Maailma tänään: Etelä-Amerikka, s. 17. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6.
  11. ↑ Captura del Inca Atahualpa diarioelinformativo.com. Viitattu 27.9.2022.
  12. ↑ Miguel A. Hernández: Encuentro en Cajamarca: Pizarro captura a Atahualpa Historia Hoy. 11.11.2019. Viitattu 27.9.2022. (espanjaksi)
  13. ↑ Bernard Lavallé: 8 Hacia el ombligo del mundo, s. 141–157. Lima: Institut français d’études andines, 2013-02-15. ISBN 978-2-8218-2650-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.9.2022).
  14. ↑ GENESIS DEL CUSCO proyectos.inei.gob.pe. Viitattu 27.9.2022.
  15. ↑ Cultura y Patrimonio Español: Los Aliados de Francisco Pizarro González. Confederación Hispanica. 28.10.2018. Viitattu 27.9.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Pizarro, el conquistador que venció a 40.000 soldados incas con 200 españoles abc. 24.5.2013. Viitattu 27.9.2022. (espanjaksi)
  17. ↑ Pedro García Luaces: 1535: Francisco Pizarro funda la ciudad de Lima Libertad Digital - Cultura. 18.1.2011. Viitattu 27.9.2022. (espanjaksi)
  18. ↑ Fundación de Lima - 18 de enero de 1535 Zenda. 18.1.2022. Viitattu 27.9.2022. (espanjaksi)
  19. ↑ Historia de la fundación de Lima sisbib.unmsm.edu.pe. Viitattu 27.9.2022.
  20. ↑ a b c d e f g h i j k l Timeline Peru BBC. Viitattu 22.1.2010
  21. ↑ Gustavo Perez Ocampo: La Rebelión de Tupac Amaru y el Bicentenario | BMC cusco.gob.pe. Viitattu 27.9.2022. (espanjaksi)
  22. ↑ Felipe Pigna: Túpac Amaru El Historiador. 10.11.2017. Viitattu 27.9.2022. (espanjaksi)
  23. ↑ Perú, 1879: España 55 años después de perder en Ayacucho firma tratado de capitulación en París Perú Bicentenario. 29.8.2010. Arkistoitu 23.8.2022. Viitattu 5.9.2022. (espanjaksi)
  24. ↑ Historia del Perú: Combate del 2 de Mayo Historia del Perú. 2.4.2014. Viitattu 5.9.2022. (espanjaksi)
  25. ↑ Manuel Alfonso Gutiérrez González, Manuel Alfonso Gutiérrez González: La guerra hispano-sudamericana (1864-1866) y sus consecuencias tecnológicas y estratégicas para la historia naval. Revista Científica General José María Córdova, 2021-09, 19. vsk, nro 35, s. 723–740. doi:10.21830/19006586.800. ISSN 1900-6586. Artikkelin verkkoversio. es
  26. ↑ A 110 años de la Rectificación de Fronteras Boliviana-Peruana. “Tratado Polo-Bustamante” Instituto de Relaciones Internacionales. Arkistoitu 6.9.2022. Viitattu 6.9.2022.
  27. ↑ DePeru.com: Tratado de Límites con Bolivia DePeru.com. Viitattu 6.9.2022. (espanjaksi)
  28. ↑ Historia del Perú: Frontera entre Perú y Bolivia Historia del Perú. 13.9.2014. Viitattu 6.9.2022. (espanjaksi)
  29. ↑ Historia del Perú: El Oncenio de Leguía Historia del Perú. 13.12.2013. Viitattu 6.9.2022. (espanjaksi)
  30. ↑ Marty Ames Zegarra, Ana María Angeles Lazo: El oncenio de Leguía en la política exterior para determinar los límites con Colombia (1919-1930). REVISTA GOBIERNO Y GESTIÓN PÚBLICA, 2018, 5. vsk, nro 2, s. 74–119. doi:10.24265/iggp.2018.v5n2.05. ISSN 2414-4991. Artikkelin verkkoversio. es
  31. ↑ Augusto B. Leguía elperuano.pe. Viitattu 6.9.2022. (espanjaksi)
  32. ↑ NOTICIAS EL COMERCIO PERÚ: La recuperación de Tacna: el emotivo regreso de 1929 que unió al Perú | Guerra con Chile | oncenio de Leguía | Guerra del Pacífico | 92 aniversario | procesión de la bandera | nnsp | ARCHIVO-ELCOMERCIO El Comercio Perú. 28.8.2021. Viitattu 6.9.2022. (espanjaksi)
  33. ↑ NOTICIAS EL COMERCIO PERÚ: 1929 l La vuelta de Tacna a la plena soberanía del Perú l Bicentenario | BICENTENARIO El Comercio Perú. 23.7.2021. Viitattu 6.9.2022. (espanjaksi)
  34. ↑ TRATADO DE LIMA y su PROTOCOLO COMPLEMENTARIO www4.congreso.gob.pe. Arkistoitu 1.10.2022. Viitattu 6.9.2022.
  35. ↑ DePeru.com: 25 de Agosto - Golpe de Estado de 1930 DePeru.com. Viitattu 30.9.2022. (espanjaksi)
  36. ↑ NOTICIAS EL COMERCIO PERÚ: 1933 l El presidente de la república, general Luis M. Sánchez Cerro, fue asesinado ayer l Bicentenario | BICENTENARIO El Comercio Perú. 23.7.2021. Viitattu 30.9.2022. (espanjaksi)
  37. ↑ El Protocolo de Río, 80 años del pacto que sembró la paz entre Ecuador y Perú SWI swissinfo.ch. Viitattu 30.9.2022. (espanjaksi)
  38. ↑ Protocolo de Paz, Amistad y Límites entre Perú y Ecuador www4.congreso.gob.pe. Arkistoitu 30.9.2022. Viitattu 30.9.2022.
  39. ↑ Guerra peruano-ecuatoriana de 1941 (Guerra del 41) Portal iPerú. 11.9.2016. Viitattu 30.9.2022. (espanjaksi)
  40. ↑ Perú en la Segunda Guerra Mundial, participación de Perú en la guerra Portal iPerú. 11.9.2016. Viitattu 30.9.2022. (espanjaksi)
  41. ↑ a b Perun Loistavan polun rippeiden johtaja jäi kiinni, Yle.fi uutiset, viitattu 13.2.2012
  42. ↑ Shining Path | Peruvian revolutionary organization Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.5.2018. (englanniksi)
  43. ↑ Peru-Ecuador sign development agreement along border Peruvian Times 2008
  44. ↑ Francesc Relea: Fujimori jura como presidente de Perú en medio de una fuerte batalla campal en Lima El País. 28.7.2000. Viitattu 26.9.2022. (espanjaksi)
  45. ↑ Quién es Vladimiro Montesinos, el mayor espía de la política peruana que resurge desde prisión ElHuffPost. 3.7.2021. Viitattu 26.9.2022. (espanjaksi)
  46. ↑ Francesc Relea: La trampa en la que cayó Montesinos El País. 30.9.2000. Viitattu 26.9.2022. (espanjaksi)
  47. ↑ El Comercio: Alberto Fujimori: 15 años de renuncia vía fax a la Presidencia | El Comercio Peru El Comercio.pe. Viitattu 26.9.2022. (espanjaksi)
  48. ↑ El presidente que renunció por fax: Hace 20 años Fujimori envió mensaje a peruanos desde Japón La Nación. Viitattu 26.9.2022. (espanjaksi)
  49. ↑ NOTICIAS GESTIÓN: En medio de crisis, Perú recuerda 20 años de la renuncia por fax Fujimori | PERU Gestión. 19.11.2020. Viitattu 26.9.2022. (espanjaksi)
  50. ↑ a b Humalalla on Perussa hyvä alku, HS pääkirjoitus 1.8.2011.
  51. ↑ Lari Malmberg, Peru sai kiistellyn vasemmistopresidentin, Helsingin Sanomat 7.6.2011 sivu B 2
  52. ↑ Peru. Economic Freedom Index 2013.
  53. ↑ Martin Vizcarra Sworn In As Peru's New President NPR.org. Viitattu 1.12.2019. (englanniksi)
  54. ↑ Verna Vuoripuro: Professorin päätös syöksi koko Chilen kaaokseen. Helsingin Sanomat, 6.12.2019, s. A36–A37. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.12.2019.
  55. ↑ Peru's 'interim leader' Aráoz resigns amid power dispute BBC News. 2.10.2019. Viitattu 8.12.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Amerikan historia maittain

1: Epäitsenäinen alue

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Perun_historia&oldid=22344867”