Wikipedia

Pertti Rajala

Pertti Johannes Rajala (s. 1954 Tampere)[1][2] on on suomalainen kasvatustieteiden maisteri, erityisopettaja, erityishuoltopiirin johtaja, maakuntajohtaja, selko- ja tietokirjailija.

Pertti Rajala. Kuva Aulis Kaarnio.

Rajala tuli ylioppilaaksi vuonna 1974 Tampereen Klassillisesta lyseosta. Sen jälkeen hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa pääaineenaan erityispedagogiikka ja suoritti kehitysvammaisten harjaantumisluokan erityisopettajan tutkinnon vuonna 1979. Kasvatustieteiden maisteriksi hän valmistui vuonna 1981. Rajala on asunut Tampereella, Jyväskylässä, Porvoossa, Ulvilassa ja Porissa.

Työelämä muokkaa

Rajala toimi 1980-luvun alussa erityisopettajana ja koulun johtajana Porvoossa sekä oppimateriaalisihteerinä ja yleissihteerinä Kehitysvammaliitossa. Vuoden 1986 toukokuussa hän aloitti Satakunnan erityishuoltopiirin johtajan virassa, jossa hän toimi 21 vuotta. Satakunnan maakuntajohtajana hän toimi vuosina 2007–2017, jonka jälkeen jäi eläkkeelle.

Porvoossa ei vuoden 1979 syksyllä ollut kehitysvammaisille lapsille harjaantumiskoulua. Rajalan ensimmäisenä tehtävänä oli koulun perustaminen ja toiminnan käynnistäminen. Työssään Kehitysvammaliiton oppimateriaalisihteerinä hän loi pohjaa kehitysvammaisten harjaantumisopetuksen oppimateriaalituotannolle. Myöhemmin hän oli mukana Kehitysvammaliiton oppimateriaalikeskus Opikkeen perustamisessa. [3][4] Työssään Kehitysvammaliiton yleissihteerinä Rajala vaikutti kehitysvammaisten opetuksen siirtämiseksi sosiaalihuollosta peruskouluun. Siirto toteutuikin vuonna 1985, mutta vaikeimmin kehitysvammaisten opetuksen siirto toteutui vasta 1998. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ vastusti koulu-sanan käyttöä vaikeimmin kehitysvammaisten opetuksessa. Sen tilalle lakiin tuli vaikeimmin kehitysvammaisten opetuksesta Rajalan esityksestä sana opetusyksikkö. [4][5]

Satakunnan erityishuoltopiirissä Rajalan toimiaikana vietiin läpi merkittävää muutosta kehitysvammaisten palveluissa. Laitoshuollosta siirryttiin asteittain avohuollon asumisyksiköihin, työtoiminnassa tuettu työllistyminen laajeni ja suojatyötoiminta oli laajaa ja toimi hyvin. [6]

Rajalan maakuntajohtajan toimiaikana vuosina 2007–2017 Suomen kuntakenttä oli muutosvaiheessa. Erilaiset kuntajakoesitykset, kuntaliitokset voimistuivat 2010-luvun alkaessa ja hallitsivat koko vuosikymmentä. Myös maakuntien ja vaalipiirien määrästä ja käytiin ensin vaimeaa, mutta jo vuodesta 2011 entisestään kiihtyvää keskustelua. Aluksi näytti siltä, että Satakunnan mureneminen laidoiltaan uhkaisi maakunnan itsenäisyyttä. Keskustelun pääsääntöinen teema oli, että tulevaisuudessa Länsi-Suomessa on vain kaksi maakunta, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi, joihin Satakunta olisi liitetty. [7]

Myös Satakunnan vaalipiiri haluttiin lopettaa: esillä oli liitos naapurimaakuntien vaalipiireihin tai Satakunnan vaalipiirin jakaminen niiden kesken. Rajala vastusti tätä ja teki työtä Satakunnan Sosialidemokraattisen piirin ja sd-kansanedustajien kanssa oman vaalipiirin säilyttämiseksi. Työ tuotti tulosta ja Satakunnan vaalipiiri säilyi itsenäisenä. [7]

Rajala on jälkikäteen arvioinut, että oman vaalipiirin säilyttäminen oli tärkeämpää kuin silloin täysin ymmärrettiin. Oman vaalipiirin menettäminen olisi tavalla tai toisella pirstonut Satakunnan maakuntaa. Se olisi merkinnyt muutakin kuin alueen kansanedustajien vähenemistä. Valtion hallinnon yksiköt, esimerkiksi oma ELY-keskus olisi Satakunnassa mitä ilmeisemmin muuttunut sivupisteeksi. Samoin olisi käynyt monelle muullekin maakunnan alueella toimivalle viranomaiselle ja myös alueen muille järjestöille ja organisaatioille. Olisiko Satakunta saanut oman hyvinvointialueen vuonna 2023, jo maakunta olisi ollut vaalipiirijaon vuoksi pirstoutunut?

Luottamustoimia kirkossa muokkaa

Rippikoulun jälkeen Rajala osallistui aktiivisesti seurakunnan nuorisotoimintaan. Samalla alkoi hänen uransa kirkollisissa luottamustoimissa. Hän toimi 1970-luvun alussa Tampereen seurakunnissa nuorten kirkkovaltuuston puheenjohtajana ja nuoristyön johtokunnan jäsenenä. Hiippakuntapastori Matti Näykki oli perustanut Tampereelle Nuorisolaivayhdistyksen ja leirikylän Kurun Vaakaniemeen. Rajala oli aktiivisesti mukana tässä toiminnassa. Hän oli yhdistyksen varapuheenjohtaja ja pyöritti kahtena kesänä nuorisolaiva Krinuolan toimintaa. [8]

Rajala toimi Jyväskylässä opiskeluaikanaan puheenjohtajana Jyväskylän Ylioppilaiden Kristillisessä Yhdistyksessä (JYKY) ja myös Kristillisen Ylioppilasliiton (SKY) hallituksen jäsenenä ja liiton Etsijä-lehden toimittajana. Etsijä-lehteen Rajala teki yhdessä toimittaja Pauli Välimäen kanssa arkkipiispojen Martti Simojoki ja Mikko Juva yhteishaastattelun. [9]

Porvoossa ja Ulvilassa Rajala toimi kirkkovaltuutettuna ja eri toimikunnassa. Porvoossa hän diakoniatoimikunnan puheenjohtajana kehitti yhdessä diakonissa Leila Kuparin kanssa seurakunnan kehitysvammaistyötä. [10][11] Porissa Rajala on toiminut Keski-Porin seurakunnan seurakuntaneuvostossa ja kirkkovaltuustossa. [12]

Rajala on tehnyt merkittävän 24 vuotta (1996–2000, 2004–2024) kestäneen uran kirkolliskokousedustajana. Kautensa viimeiset neljä vuotta hän oli Kirkolliskokouksen toisena varapuheenjohtajana. Kirkolliskokouksessa hän toimi neljä vuotta yleisvaliokunnan ja 20 vuotta talousvaliokunnan jäsenenä sekä kahdeksan vuotta kirkolliskokouksen työskentelyn kehittämistyöryhmän puheenjohtajana. Kirkolliskokouksessa Rajala teki aloitteita kirkollisten vaalien muuttamiseksi ehdottamalla mm. postiäänestystä ja sähköistä äänestystä. Hän halusi lisätä maallikoiden osallisuutta niin paikallisseurakuntien kuin kokonaiskirkon hallinnossa. Merkittävän työn Rajala teki kirkolliskokouksen työjärjestyksen ja työskentelytapojen kehittämisessä. Hän oli mukana aloitteissa, joilla haluttiin muuttaa kirkon avioliittokäsitystä ja hyväksyä tasa-arvoinen kirkollinen vihkiminen kaikille. [13]

Luottamustoimia politiikassa ja järjestöissä muokkaa

Rajala liittyi opiskeluaikanaan vuonna 1974 Sosialidemokraattisen puolueen jäseneksi Jyväskylässä. Opiskelijapolitiikassa hän toimi Jyväskylän Yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa ja Jyväskylän Sosialidemokraattisten opiskelijoiden hallituksessa. Porvoossa hän toimi varakaupunginvaltuutettuna ja koululautakunnan jäsenenä ja sen suomenkielisen osaston puheenjohtajana 1985–1986[14]. Ulvilassa Rajala toimi Sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtajana, kunnanvaltuutettuna ja koululautakunnan puheenjohtajana.[15]

Vuosina 1997–2007 Rajala toimi Satakunnan Sosialidemokraattien puheenjohtajana ja Kuntaliiton valtuuston jäsenenä 1997–2005 ja hallituksen varajäsenenä 2006–2010. Satakunnan vaalipiirilautakunnan puheenjohtajana ja jäsenenä hän on toiminut vuodesta 1997 alkaen. [16]

Porvoossa Rajala toimi Porvoon kehitysvammaisten tukiyhdistyksen puheenjohtajana kolmen vuoden ajan. Kehitysvammaliiton valtuuston 1987–1991 ja hallituksen jäsenenä hän toimi vuodesta 1992 vuoteen 2008 ja uudestaan 2020–2024 [17]. Porin Sininauha ry:n puheenjohtajana Rajala toimi 2017–2022 [18] ja Sininauhaliiton hallituksen jäsenenä 2018–2022.[19]

Selkokirjailija ja tietokirjailija muokkaa

Rajala on ollut mukana 1980-luvun alusta tuomassa selkokieltä Suomeen ja myös kehittänyt sen teoreettista pohjaa. Hän on ollut mukana perustamassa selkolehti Leijaa ja uutislehti Selkosanomia.

Vuonna 1986 Rajala ja toinen selkokielen pioneeri Hannu Virtanen julkaisivat ensimmäisen selkokielen teoriakirjan Selkokieli: miten sanoma perille? (Kirjastopalvelu 1986). 1980-luvun lopulla Opetusministeriö perusti työryhmän, jonka tuli tehdä ehdotus selkokirjallisuuden tukijärjestelmästä. Rajala toimi työryhmän puheenjohtajana. Työryhmän ehdottama tukijärjestelmä alkoi jakaa tukea selkokirjallisuudelle 1990-luvun alussa. Yhdessä Virtasen kanssa Rajala toimi aktiivisesti television Selkouutisten aloittamiseksi. Tämä toteutui vuonna 2015. [20][21]

Vuosikymmenen lopulla eduskunta myönsi miljoona markkaa selkokielisen uutislehden perustamiseen. Lehdestä oli jo julkaistu 1980-luvun lopulla pari koelehteä, ja säännöllinen ilmestyminen alkoi vuonna 1990. Joka toinen viikko ilmestyneen tabloidin nimi oli Selkouutiset, ja se ilmestyi myös ruotsiksi nimellä LL-Bladet. Julkaisijoina toimivat Kehitysvammaliitto ja Förbundet De Utvecklingstördas Väl. Rajala toimi lehtien toimitusneuvoston puheenjohtajana jo koenumeroista lähtien. [4]

Rajala on viime vuosina julkaissut pääosin historiaan liittyviä tietokirjoja sekä selkokirjoja. Rajalan teosluettelossa on yhteensä 135 julkaisua. Kun otetaan mukaan myös uusintapainokset, Sanaston teosluettelossa on 167 julkaisua. Mukana ovat myös sellaiset teokset, joissa Rajala toisena tekijänä tai tekijänä on työryhmä. [22]

Rajala on julkaissut omat verkkosivut, joihin sisältyy ”Kirjasivut”. Sivuille on koottu Rajalan kirjoittamia hyvin erilaisia tekstejä. Sivuilta löytyy kirjojen käsikirjoituksia, joita ei ole aiemmin julkaistu, julkaistuja kirjoja, joita ei ole enää myynnissä, lehtijuttuja ja muita kirjoituksia.

Toimittaja Risto Ojanen kirjoittaa Kulttuuritoimitus -sivustolla vuonna 2019:

»Selkokirjailijana Pertti Rajala on vuosien mittaan rohkaistunut käyttämään yhä rikkaampaa kieltä ja laajentamaan aihepiiriään: ”Luotan aiempaa enemmän lukijoitteni ymmärryskykyyn. Maailmakin on muuttunut: maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt, väestö on vanhentunut ja kehitysvammaisten koulutustaso noussut. Kaikki se tarkoittaa, että selkokirjailijaltakin vaaditaan entistä enemmän.”»
(Pertti Rajala on selkokielen pioneeri. Kulttuuritoimitus.fi.)

Palkinnot muokkaa

  • Sosiaaliturvan tiedotuspalkinto Hannu Virtasen kanssa 1988.
  • Aapiskukko-palkinto. Finra ry. Selkouutisten toimituskunnan puheenjohtajana. 1990.
  • Valtion tiedonjulkistamispalkinto. 1991.
  • Kansan Sivistysrahasto Eetu Salinin rahasto. Tunnustuspalkinto kirjallisesta toiminnasta selkokirjallisuuden alalla 1996.
  • Kunniakirja Viron kehitysvammapalvelujen kehittämisestä. Tallinnan kaupunki 2003.
  • Vuoden Tulppaani -palkinto. Tunnustuspalkinto kehitysvammaisten esillä pitämisestä julkisuudessa ja laajasta selkokirjatuotannosta. Kehitysvammaisten Tukiliitto. 2005
  • Kehitysvammaliiton kultainen kunniamerkki ansioista selkokielen ja kehitysvammapalvelujen kehittämisessä 2008.
  • Suomen tietokirjailijat Warelius-palkinto 2010.
  • Selkokirjallisuuden Seesam-palkinto 2011.
  • Eetu Salin reliefi. Työväen perinteen esillä pitämisestä. Kansan Sivistysrahaston Eetu Salinin rahasto. 2016.
  • Satakuntamitali. Elämäntyöstä maakunnan kehittämiseksi. Satakuntaliitto 2017.

Jäsenyydet muokkaa

  • Suomen Tietokirjailijat ry. 1989 –
  • Suomen nuorisokirjailijat ry. 1991–2004
  • Kopiosto/Sanasto 1993 –
  • Turun ja Porin läänin taidetoimikunta 1991–1993
  • Satakunnan taidetoimikunta 1998–2003

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Pajala, Lasse & Lagerbohm, John & Strengell-Silainen, Ulla (toim.): Kuka kukin on 2011, s. 803. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-12471-2-8.
  2. ↑ Pertti RajalaArkistoitu kopio Porin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 24.11.2009. Viitattu 3.10.2010.
  3. ↑ Aapisesta se alkoi. PDF. Squarespace.com. Viitattu 16.5.2024.
  4. ↑ a b c Ylikoski, Päivi. Selviytymistarinoita. WSOY 1994.
  5. ↑ Rajala, Pertti. Elämä on yhteinen kertomus. Kehitysvammaliitto 50 vuotta. Kehitysvammaliitto. 2002.
  6. ↑ Rajala, Pertti. Matkalla tasa-arvoon : Kertomus Satakunnan erityishuollon 60 vuodesta. Satakunnan sairaanhoitopiiri. 2016.
  7. ↑ a b Satakuntaliiton toimintakertomukset 2007–2017. Satakuntaliitto.
  8. ↑ Malkavaara, Mikko. Nuori Tampere : Seurakuntien nuorisotyö Tampereella 1930–2010. Tampereen seurakunnat 2013.
  9. ↑ Etsijä 2/1979. Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto.
  10. ↑ Porvoon Suomalaisen Seurakunnan toimintakertomukset 1981–1985.
  11. ↑ Ulvilan seurakunnan toimintakertomukset 1987–2006
  12. ↑ Porin seurakuntayhtymän toimintakertomukset 2010.
  13. ↑ https://evl.fi/plus/paatoksenteko/kirkolliskokous/asiakirjat/ lähde tarkemmin?
  14. ↑ Porvoon kaupungin toimintakertomukset 1983–1987.
  15. ↑ Ulvilan kunnan toimintakertomukset 1988–1995.
  16. ↑ Rajala, Pertti. Punaista on aate. Satakunnan sosialidemokraatit 100-vuotishistoriikki. Kehitys Oy 2006.
  17. ↑ Kehitysvammaliiton toimintakertomukset 1988–2024.
  18. ↑ Porin Sininauhan toimintakertomukset 2018–2023.
  19. ↑ Sininauhaliiton toimintakertomukset 2019–2023.
  20. ↑ Pertti Rajala: Maailman historia selkokielellä. WSOY. 1991. Ilmestynyt ruotsiksi: Världshistoria - lättläst. Kehitysvammaliitto. 1993.
  21. ↑ Leskelä, Leealaura & Virtanen, Hannu: Toisin sanoen: selkokielen teoriaa ja käytäntöä. Kehitysvammaliitto 2005.
  22. ↑ https://www.perttirajala.fi. Viitattu 16.5.2024.

 

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pertti_Rajala&oldid=22393296”