Wikipedia

Pertinax

antiikin Rooman keisari

Tämä artikkeli kertoo Rooman keisarista. Pertinax on myös paperifenolihartsilevyn tuotenimi, jota on käytetty aikaisemmin piirilevyjen valmistamiseen.

Publius Helvius Pertinax (1. elokuuta 126 – 28. maaliskuuta 193) oli Rooman keisari lyhyen aikaa 31. joulukuuta 192 – 28. maaliskuuta 193. Pertinax oli vuoden keisareista ensimmäinen. Pretoriaanikaarti julisti hänet keisariksi, kun salaliitto oli murhannut keisari Commoduksen. Pertinax ehti hallita 87 päivää, kunnes keisariinsa tyytymättömät pretoriaanit murhasivat hänet.

Pertinax
Lähikuva mahdollisesti Pertinaxia esittävästä patsaasta. Alba Iulian museo, Romania.
Rooman keisari
Valtakausi 31. joulukuuta 192 – 28. maaliskuuta 193
Edeltäjä Commodus
Seuraaja Didius Julianus
Syntynyt 1. elokuuta 126
Alba Pompeia, Roomalainen Italia
Kuollut 28. maaliskuuta 193 (66 vuotta)
Rooma, Roomalainen Italia
Puoliso Flavia Titiana
Lapset Publius Helvius Pertinax
Helvia
Isä Helvius Successus
Pertinaxin lyöttämä aureus.

Tiedot Pertinaxin urasta perustuvat lähinnä epäluotettavaksi osoitettuun Historia Augustaan, mutta suuren osan niistä kuitenkin vahvistavat erilaiset omistuskirjoitukset, joita Pertinaxille laadittiin hänen uransa aikana.

Varhaiset vuodet muokkaa

Publius Helvius Pertinax syntyi 1. elokuuta vuonna 126 Alba Pompeian kaupungissa Italiassa ja oli erään vapautetun orjan Helvius Successuksen poika. Nuorena hän matkusti Roomaan opiskelemaan grammaatikko Sulpicius Apollinariksen alaisuudessa. Pertinax aloitti uransa kieliopin opettajana, mutta voimakkaiden suosijoiden ansiosta hänelle myönnettiin upseerin virka Syyrian legioonassa vuonna 160. Samoihin aikoihin hän oli gallialaisen auxilia-kohortin prefekti Syyriassa. Kanssahallitsevien keisarien Marcus Aureliuksen ja Lucius Veruksen Parthian sodan aikana Pertinax osoitti kyvykkyytensä sotilaana, jota seurasi sarja nopeita ylennyksiä. Hän palveli Britanniassa Legio VI Victrixin tribuunina vuonna 165, jonka jälkeen hän siirtyi Hadrianuksen vallille sijoitetun auxilia-kohortin komentajaksi.

Vuonna 167 Pertinax toimi Moesiaan tai Pannoniaan sijoitetun ratsuväkiyksikön komentajana. Vuonna 168 hän oli siviilivirkamiehenä Pohjois-Italiassa. Tässä virassa hän valvoi hyväntekeväisyysavustusten jakamista lapsille. Seuraavana vuonna Pertinax nimitettiin Ala-Germanian laivaston komentajaksi. Ilmeisesti näihin aikoihin hänen äitinsä kuoli ja hänet haudattiin Colonia Agrippinaan (nykyinen Köln). Vuosina 169–170 Pertinax toimi Daakian prokuraattorina. Hän palveli myös Markomannisodissa ja pääsi senaattiin vuonna 170. Vuonna 175 Pertinax sai kunnian toimia konsulina (ironisesti Didius Julianuksen kanssa; saman miehen, joka tulevaisuudessa anastaisi keisarin vallan hänen kuoltuaan) ja vuosina 176–180 hän toimi peräjälkeen Ylä- ja Ala-Moesian, Daakian ja Syyrian provinssien maaherrana. Vuonna 182 Pertinax palasi Roomaan, jossa pretoriaaniprefekti Sextus Tigidius Perennis pakotti Pertinaxin tämän ahneudesta kertovien huhujen takia eläkkeelle. Pertinax vetäytyi huvilalleen Liguriaan, kunnes vuonna 185 hänet nimitettiin Britannian maaherraksi. Hän hoiti tehtävää vuoteen 187 asti. Tässä virassa hän tukahdutti sotilaiden kapinan ja Historia Augustan mukaan hän oli jopa kuolla. Tämän jälkeen hän toimi jälleen hyväntekeväisyysavusta vastaavana virkamiehenä. Hän palasi sitten Roomaan, jossa hän toimi viljantuonnista huolehtivana virkamiehenä (praefectus alimentorum), minkä jälkeen hänet nimitettiin African provinssin maaherraksi, jolloin hän kukisti mellakoita Karthagossa.

Pertinax kutsuttiin Roomaan toimimaan kaupunginprefektinä vuonna 189. Hän myös toimi konsulina toista kertaa vuonna 192; tällöin keisari Commoduksen kanssa.[1][2][3][4][5]

Pertinaxin suotuisaan urakehitykseen vaikutti hänen suosijansa Tiberius Claudius Pompeianus, joka oli Marcus Aureliuksen tyttären Lucillan puoliso, sekä Pertinaxin appi Titus Flavius Sulpicianus, joka oli entinen konsuli ja toiminut Asian provinssin maaherrana. Pertinax oli myöskin lahjakas mies.[1] Pertinaxin urasta tiedetään muun muassa Brühlista löytyneen piirtokirjoituksen perusteella.[6]

Keisarina muokkaa

Pertinaxista tuli keisari uudenvuodenyönä 31. joulukuuta 192. Salaliitto kuristi edellisen keisarin Commoduksen, missä Pertinax saattoi olla osallisena. Pertinax, joka tuolloin hoiti Rooman kaupunginprefektin virkaa, johdatettiin nopeasti pretoriaanikaartin leiriin, jossa hänet julistettiin keisariksi. Pertinax sai tämän jälkeen hyväksynnän senaatilta, joka suhtautui vaatimattomista oloista olevaan keisariin hyvin.[7][8] Seuraavaksi hän matkasi Capitoliumille ja uhrasi Juppiterille, minkä jälkeen hän asettui keisarilliseen palatsiin.[5]

Pertinaxin hallintokausi jäi lyhyeksi, vaikka hän vaikuttaisi olleen kokenut mies keisariksi pitkän uransa takia; yrittihän hän seurata edeltäneen keisari Marcus Aureliuksen hillittyä elämäntyyliä. Pertinax esiintyi rehtinä miehenä ja otti vastaan tavanomaiset keisarin arvonimet, mutta ei nimittänyt vaimoaan Flavia Titianaa augustaksi tai samannimistä poikaansa perijäkseen eikä myöskään ottanut näitä asumaan palatsiin kanssaan todennäköisesti tietoisena hänen valtansa osittain huterasta asemasta. Pertinax nimitti appensa Sulpicianuksen uudeksi kaupunginprefektiksi ja yritti korjata Commoduksen hallinnon aiheuttamia ongelmia. Hän salli karkotettujen palata takaisin koteihinsa ja yritti auttaa perheitä, joiden jäseniä oli tuomittu tai teloitettu Commoduksen aikana. Pertinax lopetti ilmiantajien käyttämisen ja halusi hallita sopusoinnussa senaatin kanssa. Hän jakoi maanviljelijöille ilmaista maata ja myönsi verohelpotuksia, joista sotilaat olivat nyreissään. Hän korotti myös kolikoiden hopeapitoisuutta. Pertinax ei kyennyt keräämään tavanomaisia vallanvaihtoon liittyneitä rahalahjoja pretoriaanikaartilaisille, koska valtion kassa oli Commoduksen jäljiltä tyhjä. Commoduksen omaisuutta ja orjia yritettiin myydä tarvittavan summan saamiseksi, mutta Pertinax pääsi vain puoleen sovitusta 12 000 sestertiuksesta.[5][7] Sotilaat katkeroituivat, ja Pertinaxin huhuttiin olevan ahne ja saita. Pretoriaanien tyytymättömyys kasvoi ja nämä yrittivät julistaa konsuli Quintus Sosius Falcon keisariksi, kun Pertinax oli Ostiassa valvomassa viljakuljetuksia. Pertinax sai kuitenkin tietää suunnitelmasta, matkusti nopeasti Roomaan ja teki suunnitelman tyhjäksi.[9][8]

Kuolema muokkaa

Kun kaartin suosio oli menetetty, niin oli keisariuskin. Aamulla 28. maaliskuuta vuonna 193 Pertinax oli palatsissaan, kun noin kolmesataa pretoriaanikaartilaista ilmaantui pretoriaaniprefekti Aemilius Laetuksen käskystä porteille raivostuneena vain osittain maksetusta palkasta. Vaikka hänen seuraajansa kehottivat tätä pakenemaan, Pertinax yritti neuvotella kaartilaisten kanssa. Hän oli vähällä onnistua hillitsemään näitä, kun muuan Tausius-niminen kaartilainen tappoi Pertinaxin keihäällä. Pertinax ehti hallita vain 87 päivää. Pertinax vaikuttaisi olleen tietoinen häntä uhanneesta vaarasta, sillä hänen päätöksensä olla antamatta tavanomaisia arvonimiä vaimolleen tai pojalleen säästi heidät kuolemalta.[9][7][8]

Pertinaxin jälkeinen aika muokkaa

Pertinaxin kuolema ei ollut harkittu teko ja sen jälkeen avautui halukkaille uusi mahdollisuus keisariuteen. Tyytymätön pretoriaanikaarti päätti huutokaupata keisariuden eniten tarjoavalle, ja näin syntyi tarjouskilpailu Pertinaxin apen Flavius Sulpicianuksen ja Didius Julianuksen välillä. Julianus voitti tarjoamalla 25 000 sesteriusta kullekin sotilaalle.[5] Julianuksen keisarius jäi kuitenkin lyhyeksi, kun hän hävisi Septimius Severukselle lyhyessä sisällissodassa.[10] Julianuksen kuoleman jälkeen Septimius Severus tunnusti Pertinaxin keisariuden olleen laillinen eikä vain julistanut häntä jumalaksi, vaan otti myös cognomenin Pertinax osaksi nimeään,[11] ja jonkin aikaa piti myös urheilukisoja hänen muistokseen.

Antiikin ajan historiankirjoittajat pysyivät suopeina Pertinaxille. Senaatti ja kansa pitivät hänestä[9] ja hänet muistettiin kunnioittavana ja nöyränä keisarina, joka murhattiin sotilaiden ahneuden takia.[3]

Lähteet muokkaa

  • Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3.
  • Bowman et al.: The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-30199-2. (englanniksi)
  • Pat Southern: The Roman Empire from Severus to Constantine. Routledge, 2001. ISBN 0-415-23943-5. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Rooman keisarit, s. 185–186
  2. ↑ Anthony Richard Birley: The Roman government of Britain, s. 173. Oxford University Press, 2005. ISBN 0199252378. (englanniksi)
  3. ↑ a b Michael L. Meckler: Pertinax (192-193 A.D.) 10.12.1997. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 22.12.2010. (englanniksi)
  4. ↑ Jona Lendering: Publius Helvius Pertinax (1) (Osa 1) Livius.org. Arkistoitu 21.1.2014. Viitattu 23.12.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Jona Lendering: Publius Helvius Pertinax (2) (Osa 2) Livius.org. Arkistoitu 31.10.2012. Viitattu 23.12.2010. (englanniksi)
  6. ↑ Jona Lendering: The Career of Pertinax 7.12.2010. Livius.org. Arkistoitu 26.1.2011. Viitattu 23.12.2010. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Southern, s. 26–27
  8. ↑ a b c Cambridge Ancient History, s. 1–2
  9. ↑ a b c Rooman keisarit, s. 186–187
  10. ↑ Rooman keisarit, s. 188–192
  11. ↑ Cambridge Ancient History, s. 4

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa


Edeltäjä:
Commodus 		Rooman keisari Seuraaja:
Didius Julianus
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pertinax&oldid=21448205”