Wikipedia

Perak

Malesian osavaltio

Perak on yksi Malesian 14:stä osavaltiosta. Perak sijaitsee Malakan niemimaalla, lännessä se rajoittuu Malakansalmeen, pohjoisessa Thaimaahan. Perak tarkoittaa hopeaa malaijin kielellä. Perakin pääkaupunki on Ipoh ja kuninkaallinen kaupunki Kuala Kangsar. Osavaltion pinta-ala on 21 035 neliökilometriä ja asukasluku noin 2 352 000.[1][2]

Perak
Malesian osavaltiot ja territoriot
Perak
Lippu
Vaakuna
Sijainti
Sijainti

Koordinaatit: 4°45′N, 105°0′E

Valtio  Malesia
Hallinto
 – Pääkaupunki Ipoh
 – Kuninkaall. pääkaup. Kuala Kangsar
 – Sulttaani Nazrin Shah (2014-)
Pinta-ala 21 035 km²
Väkiluku (2011) 2 352 743
 – väestötiheys 111.9 as./km²
Kielet malaiji

Maantiede muokkaa

Perak sijaitsee Länsi-Malesian länsirannikolla, Malakansalmen rannalla. Pohjoisessa alue rajoittuu Thaimaahan, sekä Kedahin ja Penangin osavaltioihin, idässä on Kelantan ja Pahang ja etelässä Selangor. Osavaltion pinta-ala on 21,035 km2, mikä tekee siitä Länsi-Malesian toiseksi laajimman osavaltion. Perakin alue on vuoristoista ja alueen luonto on vehreää sademetsää. Perakissa sijaitseva Cameron Highlands on kuuluisa viljelyalue, joka on tunnettu muun muassa teeviljelmistään. Osavaltion rannikolla sijaitseva Pangkorin saari on suosittu turistikohde.[3][1]

Historia muokkaa

 
Hollantilaisten rakentaman sataman raunioita Pangkorin saarella.

Esihistoria muokkaa

Arkeologiset löydöt ovat osoittaneet, että Perakin alueella on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Ensimmäiset kuningaskunnat muodostuivat 100-luvulla, kun alueella sijaitsi Gangga Negaran muinainen kuningaskunta 100-1000-luvuilla. Langkasukan kuningaskunta taas kukoisti 100-1300 luvuilla. Ensimmäinen suuri kauppaa käynyt kuningaskunta, joka hallitsi aluetta oli Srivijayan imperiumi 600-1300 -luvulla. Srivijayan imperiumin hajottua Majapahit hallitsivat aluetta 1500-luvulle asti.[4][5]

Portugalin ja Hollannin kolonialismin aika muokkaa

Perakin sulttaanikunta syntyi Malakan sulttaanikunnan jouduttua portugalilaisten vallan alle 1500-luvun alussa. Malakan sulttaani pakeni Niemimaan eteläkärkeen, mihin hän perusti Johoren sulttaanikunnan. Malakan viimeisen sulttaanin poika Mazaffar taas siirtyi Perakin sulttaaniksi. Vähitellen Perak kuitenkin etääntyi Malakan ja Johoren vaikutuspiiristä, sillä portugalilaisten valta Malakansalmella kasvoi, eikä Johore pystynyt kontrolloimaan Malakan pohjoispuolella olevaa Perakia. Lisäksi 1600-luvulle tultaessa Perak joutui Acehin sulttaanikunnan valloittamaksi. Hollantilaiset ajoivat lopulta vuonna 1641 portugalilaiset pois Malakan niemimaalta.[3][6][7][8]

Nykyisen Malesian alueen pohjoisimmat sulttaanikunnat olivat Perakin tavoin hyvin pieniä ja siksi alttiita eurooppalaisten ja muiden kaakkoisaasialaisten hyväksikäytölle. Perakin naapurivaltiot Kedah, Kelantan ja Terengganu joutuivat 1700-luvulla Siamin vallan alle vapauduttuaan Acehin alaisuudesta. Siam olisi valloittanut myös Perakin alueen merkittävien tinamalmivarantojen vuoksi, mutta Perak teki sopimuksen hollantilaisten kanssa alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä. Hollannin Itä-Intian kauppakomppania sai Perakilta monopoliaseman maan tinan ostamiseen, vastineeksi suojelusta siamilaisia ja muita mahdollisia hyökkääjiä vastaan.[3][6]

Brittiläisen kolonialismin aika muokkaa

Brittiläiset saapuivat alueelle 1700-1800 luvun vaihteessa ja valta Malakan niemimaalla siirtyi hollantilaisilta briteille. Siirtomaavallan aikana Perakin alueelle siirtyi runsaasti kiinalaisia työskentelemään muun muassa tinakaivoksilla, ja alueella käytiin väkivaltaista valtataistelua kaivoksista 1870-luvulla. Tinakaivoksista käydyt niin sanotut Larutin sodat saivat alkunsa kun kaksi kiinalaista salaseuraa pyrkivät pääsemään osallisiksi tinakaivosoikeuksista. Kiistan välittäjäksi tuli lopulta brittiläinen William A. Pickering, joka sai kiinalaiset suostumaan siihen että britit toimivat kiistan välittäjinä. Neuvottelut johtivat lopulta Pangkorin sopimukseen, jossa britit tunnustivat sulttaani Abdullahin Perakin hallitsijaksi ja Perak luovutti brittihallinnon alaisuuten Dindingin alueen, johon sisältyi myös Pangkorin saari. Dinding liitettiin Salmisiirtokuntien hallintoalueeseen. Seuraavana vuonna kuitenkin brittien ja Abdullahin välit kiristyivät, kun brittihallinnon edustaja Perakissa murhattiin. Tapaus johti siihen että Abdullah syrjäytettiin. 1890-luvulla britit perustivat Liittoutuneet malaijivaltiot, johon liittyivät Perak, Negeri Sembilan, Pahang ja Selangor. Liitoksella britit pyrkivät luomaan vakautta epävakaisiin malaijivaltioihin, pyrkiäkseen näin turvaamaan taloudellisia etujaan Malakan niemimaalla.[6][9]

1950-luvulla Perak muodosti muiden Malakan niemimaan valtioiden kanssa Malaijan federaation, minkä perustaminen osaltaan laukaisi Malaijan kriisin, jossa Malaijan kommunistinen puolue KPM kävi sissisotaa federaatiota ja brittihallintoa vastaan. Kriisi sai alkunsa vuonna 1948, kun KPM:n terroristit murhasivat Perakissa kolme brittiläistä työnjohtajaa. KPM pyrki terrorillaan tuhoamaan alueen tinakaivoksia ja plantaaseja, tehdäkseen näin taloudellista vahinkoa briteille, ja saadakseen heidät siten lähtemään alueelta. 1950-luvun alussa britit pääsivät kuitenkin sissisodassa voitolle ja KPM:n terroristit antautuivat.[6]

Itsenäisyyden aika muokkaa

Myös Malaijan liittovaltion, ja myöhemmin Malesian, itsenäisyyden aikana Perak on ollut merkittävä tinan tuottaja. Kuitenkin vuonna 1983 tinan hinta romahti, minkä jälkeen kaivostoiminta lopetettiin. Tinakaivostoiminnan loputtua osavaltio on voimakkaasti teollistunut.[3]

Väestö muokkaa

Perakin väkiluku on noin 2,3 miljoonaa. Suurin kaupunki on osavaltion pääkaupunki Ipoh. Muita merkittäviä kaupunkeja ovat Tambun, Telok Intan, Taiping, Kuala Kangsar ja Lumut. Osavaltion väestö on keskittynyt Perakjoen varrelle. Osa asutuskeskuksista on kasvanut tinakaivosten ympärille. Suurin osa väestöstä on malaijeja, mutta osavaltiossa on merkittävä kiinalaisvähemmistö. Malaijeja on osavaltion väestöstä noin puolet. Kiinalaisväestöä on noin 35% ja intialaisia noin 7%.[10][7][11]

Politiikka muokkaa

Perak on sulttaanikunta, ja sulttaanin arvo on perinnöllinen. Perakin sulttaani toimii myös vuorollaan Malesian kuninkaana.[12][13][14]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Statistics Yearbook Malaysia 2011 Department of Statistics Malaysia. Arkistoitu 14.11.2013. Viitattu 19.1.2014.
  2. ↑ Perak citypopulation.de. Viitattu 19.9.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Lehtipuu, Markus: Malesia, Singapore, Bali, s. 18-24. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 952-9715-16-1.
  4. ↑ Arkistoitu kopioThe Early Kingdoms 27.6.2012. malaysiahistory.net. Arkistoitu 20.11.2017. Viitattu 19.9.2014. (englanniksi)
  5. ↑ History of Perak mymalaysiabooks.com. Viitattu 19.9.2014. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d *Barwise, J.M; White, N.J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suomentanut Toppi, Anne. Suomi: Oy UNIpress Ab, 2002. ISBN 951-579-212-6.
  7. ↑ a b Perak impressions.com. Viitattu 19.9.2014. (englanniksi)
  8. ↑ State Population Cencus perak.gov.my. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 19.9.2014. (englanniksi)
  9. ↑ William A. Pickering Singapore infopedia. Viitattu 19.9.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Perak Cities and Towns, Malaysia about-malaysia.com. Arkistoitu 30.12.2011. Viitattu 19.9.2014. (englanniksi)
  11. ↑ State Population Cencus perak.info. Arkistoitu 15.5.2013. Viitattu 19.9.2014. (englanniksi)
  12. ↑ Wissen Media Verlag GmbH Gütersloh/München: Maailmalla Aasia, s. 106-107. Saksa: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33474-41.
  13. ↑ The Siak Dynasty royalark.net. Viitattu 19.9.2014. (englanniksi)
  14. ↑ Raja Nazrin Shah proclaimed new Perak Sultan thestar.com. Viitattu 19.9.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Malesia
Osavaltiot
Liittovaltion territoriot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Perak&oldid=21723233”