Pentti Lehtonen
Pentti Robert Lehtonen (2. lokakuuta 1922 Pyhäjärvi Vpl[1] – 22. marraskuuta 2007[2]) oli suomalainen upseeri, joka toimi Reserviupseerikoulun johtajana.
Lehtosen vanhemmat olivat Väinö Lehtonen ja Inkeri Pitkänen. Hänen puolisonsa vuodesta 1945 oli Anneli Maattola. Myös heidän pojastaan Seposta (s. 1948) tuli upseeri.[1]
Lehtonen tuli ylioppilaaksi Helsingin uudesta yhteiskoulusta 1941. Talvisodassa hän toimi Helsingin suojeluskuntapiirin esikunnassa, jatkosodassa taas muun muassa nuorempana upseerina Jalkaväkirykmentti 50:ssä ja Kenttätykistörykmentti 18:sta sekä nuorempana upseerina ja komppanian päällikkönä Jalkaväkirykmentti 56:ssa ja Jalkaväkirykmentti 1:ssä. Hän osallistui myös Lapin sotaan. Kadettikoulusta Lehtonen valmistui 1943 ja Sotakorkeakoulusta 1956. Maanpuolustuskurssin hän kävi 1966.[1]
Lehtonen toimi jatkosodan jälkeen Armeijakunnan esikunnassa toimistoupseerina vuodesta 1945, nuorempana upseerina ja esikuntapäällikkönä Hämeen ratsurykmentissä vuodesta 1947, panssarintorjuntalinjan johtajana Panssarikoulussa vuodesta 1949 ja Panssarintorjuntapataljoonan komppanianpäällikkönä 1952–1954. Panssarirykmentin koulutus- ja järjestelyupseeri hän oli vuodesta 1957 ja Pääesikunnan toimistoesiupseeri vuodesta 1959 sekä myöhemmin toimistopäällikkö vuodesta 1968. Panssarikoulun johtajaksi Lehtonen tuli vuonna 1965 ja Rerviupseerikoulun johtajaksi 1971 Pentti Syrjän jälkeen. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta 1977, toimittuaan viimeiset kaksi vuotta Pohjois-Suomen sotilasläänin esikunnan päällikkönä. 1980-luvun alkupuolella Lehtonen toimi Hollolan kunnanvaltuuston ja -hallituksen jäsenenä.[1]
Lehtonen ylennettiin vänrikiksi 1942, luutnantiksi 1943, kapteeniksi 1949, majuriksi 1959, everstiluutnantiksi 1965 ja everstiksi 1972.[1]