Peniskateus (saks. Penisneid) on psykoanalyyttiseen teoriaan sisältyvä käsitys, jonka mukaan miehen ulkoiset sukupuolielimet herättävät naisissa kateutta ja alemmuudentunnetta. Tyttöjen psyykkiseen ja seksuaaliseen kehitykseen vaikuttaa tyttöjen havainto siitä, ettei heillä ole siitintä.

”Tyttö tulee panneeksi merkille veljensä tai kanssaan leikkivän pojan silmäänpistävän, suureksi pyrkivän peniksen, oivaltaa sen heti oman pienen ja piilevän elimensä vastineeksi ja lankeaa siitä hetkestä peniskateuden pauloihin. – – Hänen mielipiteensä ja päätöksensä on samassa selvä: hän on nähnyt sen, hänellä ei ole sitä, hän tahtoo sen.”[1]

Teoria kuuluu Sigmund Freudin ajatuksista tunnetuimpiin. Hän käytti sanaa ensimmäisen kerran vuonna 1913 ja tarkasteli aihetta kirjoituksissaan ”Anatomisten sukupuolieroavuuksien psyykkisiä vastineita” (1925) ja ”Naisen sukupuolisuudesta” (1931).

Teoriaa on arvosteltu muun muassa siitä, ettei Freud tiedostanut, missä määrin teoria juontui patriarkaalisesta kulttuurista, eikä hän tutkinut yksityiskohtaisesti kuin poikien tilannetta.[2]

Katso myös muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Freud, Sigmund: ”Anatomisten sukupuolieroavuuksien psyykkisiä vastineita”, Seksuaaliteoria, s. 183. (Einige psychische Folgen des anatomischen Geschlechtsunterschiedes, 1925.) Suomentanut Erkki Puranen. Jyväskylä: Gummerus, 1971.
  2. Chiland, Colette: ”Penis envy”, International Dictionary of Psychoanalysis 2, s. 1245–1246. Päätoimittaja Alain de Mijolla. Detroit: Thomson Gale, 2005. ISBN 0-02-865994-5.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Freud, Sigmund: Seksuaaliteoria. Suomentanut Erkki Puranen. Jyväskylä: Gummerus, 1971.
  • Horney, Karen: Feminine psychology. New York: W. W. Norton, 1967.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.