Peltopähkämö
Peltopähkämö (Stachys palustris) on huulikukkaiskasveihin kuuluva punakukkainen, ruohovartinen kasvi.
| Peltopähkämö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Huulikukkaiskasvit Lamiaceae |
| Suku: | Pähkämöt Stachys |
| Laji: | palustris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Stachys palustris |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Monivuotinen peltopähkämö kasvaa 20–110 senttimetriä korkeaksi. Kasvin maarönsyjen kärki turpoaa mukulamaiseksi. Varsi on särmikäs ja se on etenkin särmiä myöten alaspäin tai sirottavasti karvainen. Vaaleanvihreitä lehtiä on runsaasti ja ne ovat ruodittomia tai alhaalta lyhytruotisia. Lehden lapa on tasasoukan suikea, matalaan herttatyvinen, tiheähköhampainen ja myötäkarvainen. Kukinnot ovat valekiehkuroita, jotka sijaitsevat tähkämäisenä latvaryhmänä lukuun ottamatta alimpia, erillisinä olevia ryhmiä. Kukinnon tukilehdet ovat tavallisesti selvästi varsilehtiä pienempiä. Huulimaiset kukat ovat ruusunpunaisia ja niissä on valkoista kuviointia. Kukkien esilehdet puuttuvat tai ovat pieniä ja kapeita. Kukan verhiö on 6–8 mm pitkä, lähes säteittäinen, kymmensuoninen ja viisiliuskainen, liuskat ovat otakärkisiä. Teriö on 12–15 mm pitkä ja kaksihuulinen. Ylähuuli on kupera tai litteä ja tavallisesti alahuulta lyhyempi. Alahuuli on kolmiliuskainen: keskiliuska on vastapuikea ja sivuliuskat ovat tylppiä. Suomessa peltopähkämö kukkii heinä-elokuussa.[2]
Peltopähkämö lisääntyy sekä siemenistä että runsasravinteisten mukulamaisten maarönsyjen palasista, joiden avulla kasvi myös talvehtii. Siksi se onkin kiusallinen rikkakasvi varsinkin peruna- ja sokerijuurikaspelloilla.[3][4]
Toisinaan peltopähkämö risteytyy lehtopähkämön (Stachys sylvatica) kanssa.[2]
Levinneisyys muokkaa
Peltopähkämöä tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta Islantia ja Manner-Euroopan pohjoisimpia osia. Levinneisyysalue jatkuu Venäjän läpi Keski-Siperiaan asti. Lisäksi lajin alalajeja tavataan laajalla alueella Itä-Aasiassa ja suurimmassa osassa Pohjois-Amerikkaa.[5] Suomessa peltopähkämöä kasvaa noin Oulun korkeudelle saakka, mutta ainoastaan Etelä-Suomessa laji on laajalle levinnyt ja yleinen. [6]
Elinympäristö muokkaa
Tyypillisiä peltopähkämön kasvupaikkoja ovat rannat, niityt, ojan- ja puronvarret, viljely- ja joutomaat sekä muut avoimet ja ainakin ajoittain kosteat paikat.[2]
Käyttö muokkaa
Aikaisemmin peltopähkämöä mukulamaisia maarönsyjä on käytetty hätäravintona.[5]
Lähteet muokkaa
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ Khela, S. & Lansdown, R.V.: Stachys palustris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 362.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 363.
- ↑ Tärkkelysperuna-info: Peltopähkämö (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 7.9.2011.
- ↑ a b Den virtuella floran: Knölsyska (ruotsiksi) Viitattu 7.9.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Peltopähkämön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.9.2011.