Pelops (m.kreik. Πέλοψ) oli kreikkalaisessa mytologiassa Tantaloksen ja Dionen poika. Vaikka hän olikin syntyperältään Fryygiasta tai Lyydiasta, hän lähti kotimaastaan ja matkusti Kreikkaan, jossa hän voitti Pisan kruunun kuningas Oinomaokselta. Pelopsilla kerrotaan olleen useita lapsia vaimonsa Hippodameian, Oinomaoksen tyttären, kanssa. Hänen poikiaan ovat muun muassa Pittheus, Alkathoos, Dias, Pleisthenes, Atreus, Thyestes, Kopreus ja Hippalklos. Heillä oli myös useita tyttäriä, joista osa meni naimisiin Perseuksen sukuun kuten Astydameia (Alkaioksen kanssa), Nikippe (Stheneloksen kanssa) ja Eurydike (Elektryonin kanssa). Pelopsilla oli myös avioton poika Khrysippos nymfi Aksiokhen kanssa.

Pelopsin isä Tantalos halusi suorittaa uhrin Olympoksen jumalille, ja hän paloitteli Pelopsin ja keitti hänen lihastaan keiton, jonka hän tarjosi jumalille. Demeter, joka oli siihen aikaan syvän murheen vallassa Haadeen siepattua hänen tyttärensä Persefonen, hajamielisenä hyväksyi uhrin ja söi vasemman olkapään. Toiset jumalat kuitenkin huomasivat juonittelun ja pidättäytyivät syömästä pojan ruumista. Tämän sijasta he herättivät Pelopsin eloon ja Hefaistos valmisti norsunluusta hänelle uuden olkapään. Kuolleistaheräämisensä jälkeen Pelops oli kauniimpi kuin koskaan, jolloin Poseidon rakastui häneen, vei hänet Olympokselle rakastajakseen ja opetti hänet ajamaan taivaallisilla vaunuilla. Myöhemmin Zeus heitti Pelopsin vihoissaan Olympokselta, koska tämän isä oli paljastanut ihmisille jumalten salaisuuksia ja tarjonnut heille jumalilta varastamaansa ruokaa.

Mieheksi vartuttuaan Pelops rakastui Oinomaoksen tyttäreen Hippodameiaan ja halusi naida tämän. Oinomaos kuitenkin joko rakasti tytärtään Hippodameiaa kovasti itse tai ennustuksen mukaan hänet murhaisi hänen oma tyttärenpoikansa[1], joten hän oli jo tappanut kaksitoista[2] tai kolmetoista[3] kosijaa voitettuaan heidät kilpa-ajoissa. Pelops – tai toisen version mukaan Hippodameia itse – houkutteli Oinomaoksen ohjastajan Myrtiloksen irrottamaan sokkapinnin vaunujen pyörästä luvattuaan tälle puolet Oinomaoksen valtakunnasta.[4] Seuranneessa onnettomuudessa Oinomaos sai surmansa, mutta myöhemmin Pelops tappoi puolestaan Myrtiloksen heittämällä tämän mereen – jota kutsuttiin hänen mukaansa sittemmin Myrtoanmereksi, koska hän pelkäsi tapahtuneen aiheuttavan hänelle häpeää[4] tai koska hänen ollessa hakemassa vaimolleen vettä juotavaksi Myrtilos oli yrittänyt maata Hippodameian väkisin.[5] Syöksyessään kuolemaan Myrtilos kirosi Pelopsin suvun.[5]

Oinomaoksen aloittamista kilpa-ajoista, jotka hän kävi myös Pelopsin kanssa, sekä Herakleen järjestämistä Pelopsin hautajaiskisoista, muodostui Olympian kisojen tarumainen alkuperä.[6][7] Olympiassa oli Pelopsille omistettu pyhäkkö, Pelopeion.[7]

Pelopsin valta ylsi yli koko Peloponnesoksen, joka tarkoittaa "Pelopsin saarta". Myöhemmin Troijan sodan aikana kreikkalaiset toivat Pelopsin luut Troijaan, koska troijalainen Helenos väitti, että niin tekemällä he voisivat voittaa taistelun.

Pentti Saarikoski on kirjoittanut Pelopsista ja Tantaloksesta runon.

Lähteet muokkaa

  1. Apollodoros: Kirjasto Epitomi.2.4.
  2. Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') Epitomi.2.4 (engl. käännös).
  3. Pindaros: Olympia I.79 (engl. käännös).
  4. a b Hyginus: Fabulae lxxiv (engl. käännös).
  5. a b Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') Epitomi.2.8 (engl. käännös).
  6. Pindaros: Olympia I.91 (engl. käännös).
  7. a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Olympia, Olympian kisat”, Antiikin käsikirja, s. 379–380. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.