Pelagonian taistelu
Pelagonian taistelu käytiin syyskuussa 1259 Nikaian keisarikunnan ja Akhaian ruhtinaskunnan välillä. Se oli merkittävä taistelu Lähi-idän historiassa, sillä se varmisti Konstantinopolin siirtymisen takaisin Bysantille, Latinalaisen keisarikunnan johti hajoamiseen vuonna 1261 ja aloitti Kreikan siirtymisen uudelleen Bysantille.
| Pelagonian taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
Ei tiedossa |
6 000 miestä | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
Ei tiedossa |
Ei tiedossa | ||||||
Vuonna 1258 vain kahdeksanvuotiaasta Johannes IV Laskariksesta tuli Nikaian hallitsija. Hänen holhoojansa ja myöhempi Bysantin keisari Mikael VIII Palaiologos oli halukas palauttamaan Bysantin valtakunnan ja valtaamaan alueet, jotka Bysantilla oli ollut ennen neljättä ristiretkeä. Vuonna 1259 Akhaian ruhtinaskunnan hallitsija Vilhelm II Villehardouin meni naimisiin Epeiroksen despootin Mikael II:n tyttären kanssa. Tämä vahvisti Akhaian ja Epeiroksen liiton. Siihen osallistui myös Sisilian kuningas Manfred, joka lähetti heille 400 ritaria.
Vuonna 1259 nikaialaiset valtasivat Thessalian, ja syyskuussa Akhaian sekä Epeiroksen armeijat marssivat pohjoiseen kohtaamaan vastustajansa. Nikaialaisia johti sebastokrator Theodoros Dukas, joka oli despootti Mikaelin veli. Kuitenkin ennen taistelua Epeiros jätti Akhaian ja pakeni Nikaian puolelle. Taistelun lopputulos oli Nikaian keisarikunnan selvä voitto. Akhaian ruhtinaskuntaa hallinnut Vilhelm II vangittiin. Hänet vapautettiin vasta, kun hän oli luovuttanut ruhtinaskunnan merkittävimmät linnoitukset, mukaan lukien Mystrasin.
Johannes Palaiologos jatkoi tämän jälkeen sotatoimiaan ja valloitti Theban. Akhaian ruhtinaskunta oli ollut tähän saakka Kreikan merkittävin ranskalainen valtio, joka oli syntynyt neljännen ristiretken jälkeen. Ateenan herttuakunta otti taistelun jälkeen paikan vaikuttavimpana ranskalaisvaltiona Kreikassa.