Pecunia non olet ("raha ei haise") on latinankielinen sanonta, joka lienee peräisin keskiajalta.[1] Sitä käytetään, kun halutaan korostaa, että rahan alkuperällä tai ansaitsemiskeinolla ei ole väliä.

Vespasienne Kanadan Montréalissa 1930

Lauseen taustalla on tarina ahneeksi moititusta Rooman keisarista Vespasianuksesta (69–79 jaa.). Roomalainen historioitsija Suetonius kertoo, että Vespanianuksen poika Titus moitti häntä siitä, että keisari oli keksinyt verottaa pisoaareja. Vespanianus piteli tällöin "ensimmäistä tästä verosta saamaansa rahakolikkoa" hänen nenänsä edessä ja kysyi, haisiko se. Kun Titus vastasi "ei", keisari totesi, että virtsasta se oli silti saatu.[2]

Rooman valtakunnan kaupungeissa oli julkisia käymälöitä, joiden käytöstä vuokraajat perivät maksua. Vaikka usein väärin luullaan, Vespasianuksen vero ei koskenut näitä maksuja. Sen sijaan keisari alkoi verottaa villanvanuttajien ammattikuntaa. Nämä tarvitsivat virtsaa liuottimeksi, jonka avulla villasta saatiin poistettua rasva. He keräsivät tarvitsemansa virtsan sijoittamalla työhuoneensa ulkopuolelle saviruukkuja hädänalaisille. Ruukkujen käyttö oli kaikille ilmaista.[3][4] Vespasianuksen toimesta villanvanuttajat joutuivat maksamaan ruukuistaan veroa keisarille.[3]

Keisari Vespasianus liittyy myös toisella tavalla käymälöihin. Antiikin Kreikassa julkinen käymälä tunnettiin usein nimellä vespasianai.[5] Ranskankielessä julkisen käymälän vanhentunut nimi on vespasienne.[6] Italiankielessä vespasiano on edelleen yleinen sana, joka tarkoittaa julkista pisoaaria erillisenä rakennuksena.[7]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kivimäki, 2008, s. 215
  2. Suetonius, 1999, s. 407
  3. a b Carpocino, 2004, s. 60
  4. Pompeji – tuhkan alta kaivettu 1.4.2022. Matkalla maailmalla. Viitattu 24.10.2022.
  5. Athens. Athens Roman forum. Vespasianae a public toilet detail the-romans.eu. Arkistoitu 15.9.2022. Viitattu 27.12.2020.
  6. Pesonen, Pentti ja Pirkko: Uusi ranskalais-suomalainen sanakirja, s. 712. Finn Lectura, 2006.
  7. Zingarelli, Nicola: Lo Zingarelli. Vocabolario della lingua Italiana, s. 2506. Zanichelli, 2008.