Paulo Reglus Neves Freire (19. syyskuuta 1921 Recife - 2. toukokuuta 1997 São Paulo) on brasilialaissyntyinen kasvatusfilosofi, joka luetaan 1900-luvun vaikutusvaltaisimpien kasvatusteoreetikoiden joukkoon. Hänen ajattelunsa tunnetaan myös kasvatustieteiden lähialueilla kuten sosiologiassa, politiikan tutkimuksessa ja teologiassa. Freirellä on ollut myös laajaa koulutus- ja yhteiskuntapoliittista vaikutusta ympäri maailman.

Paulo Freire

Freiren tunnetuin teos on Sorrettujen pedagogiikka, joka on käännetty lukuisille kielille. Siinä Freire esittää teoriansa dialogisesta pedagogiikasta, jossa opitaan samanaikaisesti lukemista ja kirjoittamista ja yhteiskunnallista tiedostamista. Freire korostaa kasvatuksen poliittista merkitystä taisteltaessa yhteiskunnallista sortoa vastaan. Freiren mukaan on sorrettujen tehtävä vapauttaa itsensä sortajien kahleista ja samalla vapauttaa sortajansa.

Freire esittää dialogisen oppimisen vastakohtana tallentavalle oppimiselle. Dialoginen oppiminen perustuu oppijoiden keskinäiseen luottamukseen ja oppijoiden kokemusten tietoiseen pohdintaan. Freire kertoo uransa aikana kokeilleensa useita kommunikaation tapoja, ja hylänneensä niistä useimmat. Yksi lähtökohta on kuitenkin pysynyt: luottamus siihen, että vain toimimalla yhdessä ihmisten kanssa voi saavuttaa jotain heidän kannaltaan autenttista. "Milloinkaan en ole uskonut kulttuurin demokratisoimisen tarkoittaneen kulttuurin vulgarisoimista tai sen pelkkää siirtämistä ihmisille suoraan opettajainhuoneesta."

Freire Suomessa muokkaa

 
Paulo Freire, 1963.

1970-luvulla Freireä luettiin ja harrastettiin yhteiskunta- ja kasvatustieteissä. Hänen pääteoksensa Sorrettujen pedagogiikka julkaistiin suomeksi kuitenkin vasta 2005. Kahta vuotta myöhemmin perustettiin Tampereelle pohjoismaiden ensimmäinen Paulo Freire -tutkimuskeskus osana maailmanlaajuista Paulo Freire -keskusten verkostoa.

Paulo Freiren vaikutus näkyy yliopistollisissa opinnäytteissä, muun muassa Lissu Lehtimajan sarjakuvan muotoon laaditussa tutkielmassa Freiren kyydissä. Sanna Ryynänen on väitöskirjassaan Nuoria reunoilla. Sosiaalipedagoginen tutkimus rikollisuuden ja väkivallan keskellä elävien nuorten kasvun tukemisesta brasilialaisissa kansalaisjärjestöissä soveltanut Paulo Freiren kasvatusteoreettista ja metodologista ajattelua.[1]. Aino Hannulan vuonna 2000 Helsingin yliopistossa hyväksytty väitöskirja Tiedostaminen ja muutos Paulo Freiren ajattelussa on kattavin Freirestä suomeksi tehty tutkimus.[2]

Teoksia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Ryynänen, Sanna, Nuoria reunoilla. Hakutulos Tampereen yliopiston kokoelmasta.
  2. Hannula, Aino (2000): Tiedostaminen ja muutos Paulo Freiren ajattelussa.

Kirjallisuutta muokkaa

Kirjoja muokkaa

  • Hannula, Aino: Tiedostaminen ja muutos Paulo Freiren ajattelussa: Systemaattinen analyysi Sorrettujen pedagogiikasta. Diss. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen julkaisuja, 167. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2000. ISBN 951-45-9419-3. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Lehtimaja, Lissu: Freiren kyydissä. Pohjautuu Taideteollisessa korkeakoulussa tehtyyn taidekasvatuksen seminaarityöhön. Pystykorvakirja. Helsinki: Like – Suomen rauhanpuolustajat, 2006. ISBN 952-471-878-2.
  • Paakkari, Antti: ”Koulusta maailmaan: Mitä freireläisyys koulussa tarkoittaa?”, Lapsesta käsin: Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. Opetus 2000. Toimittanut Jarno Paalasmaa. Jyväskylä: PS-kustannus, 2011. ISBN 978-952-451-515-3.
  • Paalasmaa, Jarno: Maailman parhaat kasvatusajatukset. Luku Poliittinen kasvatus ja sorrettujen pedagogiikka: Paulo Freire ja dialoginen tapa oppia. Helsinki: Into Kustannus, 2016. ISBN 978-952-264-669-9.
  • Suoranta, Juha: Paulo Freire: Sorrettujen pedagogi. Helsinki: Into, 2019. ISBN 978-952-351-150-7.

Artikkeleita muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa