Paul Revere
Paul Revere (1. tammikuuta 1735 Boston, Massachusetts – 10. toukokuuta 1818 Boston, Massachusetts)[1] oli yhdysvaltalainen hopeaseppä ja Amerikan vallankumouksen patriootti. Hän on päässyt historiaan toiminnastaan huhtikuussa 1775 viestinviejänä vapaussodan aloittaneessa Lexingtonin ja Concordin taistelussa, jonka uhkasta hän ratsasti yötä myöten varoittamaan muita.
Tausta muokkaa
Reveren isä oli Bostoniin asettunut ranskalaistaustainen hugenottipakolainen, joka oli kouluttautunut hopeasepäksi. Paul Revere opetteli isänsä ammatin, ja hänestä tuli yksi maansa taitavimpiä hopeaseppiä. Hän valmisti myös monenlaisia muita metalliesineitä.[1] Hänestä tuli menestyksekäs ja arvostettu käsityöläinen.
1770-luvulla yhteisönsä keskuudessa arvostettu Revere ryhtyi tukemaan brittihallintoa vastustaneita radikaaleja, jotka kutsuivat itseään patriooteiksi. Hän osallistui 50 muun henkilön mukana vuoden 1773 Bostonin teekutsuihin.[1]
Keskiyön ratsastus muokkaa
Revere toimi usean vuoden ajan Bostonin salaisen turvallisuuskomitean ratsastavana viestinviejänä. Kun Bostonin brittijoukot uhkasivat huhtikuussa 1775 kapinallisten Massachusettsin Concordiin keräämää asevarastoa, Revere päätti varmistaa, että heitä varoitettaisiin ajoissa, jos britit lähtisivät liikkeelle kaupungista. Kuuluisan tarinan mukaan hän järjesti viestintää varten Bostonin North Church -kirkon kellotapuliin lyhtyjä, ja neuvoi sytyttämään yhden lyhdyn, jos vihollinen lähestyisi maalta, ja kaksi, jos se lähestyisi mereltä (”One if by land, and two if by sea”).[1]
Reveren kuuluisia keskiyön ratsastus tapahtui 18.–19. huhtikuuta 1775. Britit olivat lähettäneet 700 sotilasta Concordiin ottamaan haltuunsa kapinallisten asevarikon. Varotoimista huolimatta heidän liikkeensä havaittiin ja kaksi sananviejää lähetettiin varoittamaan patriootteja. Toinen sananviejistä oli Paul Revere, joka ratsasti keskiyöllä Medfordiin antamaan varoitusta.
Revere kertoo lähteneensä ratsastamaan kello 11 sään ollessa suotuisa. Revere kohtasi matkallaan Charlenonissa kaksi brittisotilasta, jotka yrittivät estää hänen kulkunsa väkivalloin. Revere pääsi pakoon hiuksen hienosti, brittisotilaiden seurattua häntä vielä monta kilometriä.
Reveren päästyä Medfordiin hän herätti paikallisen kapteenin, joka teki hälytyksen minuuttimiehille. Medfordissa paikallista miliisiä kutsuttiin minuuttimiehiksi, sillä he olivat milloin vain valmiita tarttumaan aseisiinsa minuutissa. Matkallaan Lexingtoniin Revere ei voinut huutaa jokaiseen taloon "Britit ovat tulossa!", sillä suurin osa asukkaista tunsi olevansa brittejä. Miliisit lähettivät varoitusviestin Lexingtoniin sekä Concordeen, jossa paikalliset miliisit aseistautuivat ja odottivat brittisotilaita rakennuksiin piiloutuneina.
Reveren ratsastuksen teki kuuluisaksi runoilija Henry Wadsworth Longfellow vuonna 1863 julkaistussa runossaan ”Paul Revere’s Ride”, joka ei tosin ole aivan totuudenmukainen kuvaus tapahtumista.[1]
Myöhemmät vaiheet muokkaa
Yhdysvaltain vapaussodan aikana Revere rakensi ruutitehtaan, josta oli suuresti hyötyä siirtokuntien armeijalle. Sodassa hän palveli everstiluutnanttina, ja vastasi vuonna 1776 Bostonin sataman puolustuksesta Castle Williamissa. Sodan jälkeen Revere ryhtyi teollisuudenharjoittajaksi, ja perusti Massachusettsin Cantoniin kuparilevyjä valmistaneen valssimyllyn.[1] Hän suunnitteli myös teollisuudelle useita hopea- ja metallituotteita, joista osa on museoissa näytteillä.
Paul Revere kuoli Bostonissa toukokuussa 1818 tullessaan kotiin pajastaan kirkonkelloja valmistamasta.
Reveren seikkailun vastikkeena pidetään kanadalaista Laura Secordia, joka kuuli kotonaan amerikkalaisten joukkojen hyökkäyssuunnitelmista brittejä vastaan ja käveli 18 tunnissa 32 kilometrin matkan varoittamaan brittejä.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Revere Wikimedia Commonsissa
