Paul Feyerabend

Paul Feyerabend (13. tammikuuta 1924 – 11. helmikuuta 1994) oli itävaltalaissyntyinen tieteenfilosofi, joka tunnetaan tietoteoreettisesta anarkismista: ajattelutavan mukaan ei voida esittää johdonmukaista säännöstöä, jota tieteen tekemisessä olisi noudatettava – tai että jos sellainen välttämättä halutaan esittää, niin ainoa mahdollisuus on ”Anything goes”. Ankara johdonmukaisuuden vaatimus voi Feyerabendin mukaan vain tukahduttaa tieteen kehityksen: jos jo hyväksytyn tieteen kanssa ristiriitaiset teoriat on hylättävä, mitään aidosti uutta ei voi esittää. Näkemyksensä hän perustaa tieteen historiaan, jossa hän näkee useita esimerkkejä myöhemmin hyväksytyistä teorioista, jotka aikanaan olivat ristiriitaisia ja jopa järjen ja kokemuksen vastaisia. Erityisen perusteellisesti hän on eritellyt kopernikaanista vallankumousta ja Galileo Galilein käyttämää retoriikkaa. Feyerabend oli itse koulutukseltaan tähtitieteilijä.

Paul Feyerabend
Henkilötiedot
Syntynyt	13. tammikuuta 1924 Wien, Itävalta
Kuollut	11. helmikuuta 1994 (70 vuotta)
Koulutus ja ura
Koulukunta	Tietoteoreettinen anarkismi
Vaikutusalueet	Tieteenfilosofia, epistemologia, falsifioinnin kritiikki
Tunnetut työt	Tietoteoreettinen anarkismi
Väitöstyön ohjaaja	Victor Kraft
Opettaja	Karl Popper
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Feyerabend vaati myös tieteentekijöitä alistamaan väitteensä yleiseen keskusteluun tasa-arvoisina ja samoin ehdoin kuin muut: koska ei ole kriteerejä, jotka jakaisivat kaikki väitteet tieteellisiin ja ei-tieteellisiin, ei voida hyväksyä, että tieteellisillä väitteillä olisi etuoikeutettu asema ei-tieteellisiin nähden.

Elämä

Feyerabend liittyi sotaan saksalaisten rivissä vuonna 1942, ja sai vuonna 1944 toisen luokan rautaristin. Hän haavoittui Puolassa 1945 pahasti konekiväärin luodista, minkä seurauksena hän halvaantui hetkeksi ja hänestä tuli impotentti. Feyerabend oli tästä huolimatta kolmesti naimisissa sodan jälkeen. Hän toimi professorina Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä vuosina 1958–1990. Feyerabend kuoli aivokasvaimen seurauksena vuonna 1994.

Työ

Feyerabend ei itse kutsunut itseään filosofiksi vaan korkeintaan virkamieheksi, jonka virkanimike on ”filosofian professori”. Hänen klassinen ihanteensa oli, että tieteentekijät samoin kuin vapaat kansalaiset itse olisivat kyllin valistuneita huolehtiakseen filosofiasta ilman ammattimaisia filosofeja.

Feyerabendin pääteoksia ovat Against Method (1975), Science in a Free Society (1978) ja Farewell to Reason (1987).

Kritiikki

Feyerabendia arvosteltiin hyvin voimakkaasti. Häntä syytettiin tieteenvastaiseksi sekä pseudotieteen ja uskomuslääketieteen kannattajaksi. Eräissä kirjoituksissaan Feyerabend tuomitsee joukon tieteentekijöitä, jotka olivat allekirjoittaneet julistuksen astrologiaa vastaan, ja omien kokemustensa perusteella (hän kärsi sotavamman aiheuttamista kivuista) hän kehuu kiinalaista lääketiedettä. Hän sanoi kuitenkin puolustavansa astrologiaa, jota hän piti jonninjoutavana, vain sananvapauden nimissä ja syytti tieteentekijöitä siitä, että nämä argumenttien sijasta käyttivät pelkkää tieteen arvovaltaa tukahduttaakseen itselleen epämieluisan ilmiön. Hän ei myöskään kiistänyt tieteen tuloksia, mutta hän väitti tieteen historiaa tarkoitushakuisesti yksinkertaistetun valtavirran tieteenfilosofian mukaiseksi.

Kirjallisuutta

• Feyerabend, Paul K.: Against method: Outline of an anarchistic theory of knowledge. Fourth reprint 1986. London: NLB, 1975. ISBN 0-86091-700-2. (englanniksi)
• Feyerabend, Paul K.: Against method. 3. painos. London: Verso, 1993. ISBN 0-86091-646-4. (englanniksi)

Suomennetut teokset

• Feyerabend, Paul K.: ”Metodia vastaan”, Ajatukset: uuden ajan filosofian lukemisto, s. 229–232. Lyhyt johdanto suomennettu kirja kiinalaisen laitoksen johdannosta. Kirjan toimittaneet: Pekka Elo & Toivo Salonen. Suomentanut Juha Savolainen. Alkuperäisteos: ”Against method”(1988). 2. korjattu laitos. Helsinki: Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 1993. ISSN 0784-0640. ISBN 951-45-5858-8.
• Feyerabend, Paul K: ”Kuinka olla hyvä empiristi: Meidän aikamme empirismi on taipuvainen johtamaan dogmaattiseen metafysiikan perustamiseen”, Yhteiskuntatieteiden filosofiset perusteet osa I, s. 325–362. Toimittaneet Raimo Tuomela & Ilkka Patoluoto. Suomentanut Sirkka Tuomela. Alkuperäisjulkaisu: ”How to be a Good empiricist” (1963), teoksesta: Philosophy of Science. Helsinki: Gaudeamus, 1976. ISBN 951-662-156-2.