Paul Deschanel
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Paul Eugène Louis Deschanel (13. helmikuuta 1855 Schaerbeek, Belgia – 28. huhtikuuta 1922 Pariisi) oli ranskalainen valtiomies, kirjailija ja Ranskan akatemian jäsen, joka toimi Ranskan kolmannen tasavallan presidenttinä 18. helmikuuta – 21. syyskuuta 1920.[1]
| Paul Eugène Louis Deschanel | |
|---|---|
 Paul Eugène Louis Deschanel |
|
| Ranskan 11. presidentti | |
| Pääministeri | Alexandre Millerand |
| Edeltäjä | Raymond Poincaré |
| Seuraaja | Alexandre Millerand |
| Andorran ruhtinaskumppani | |
| Edeltäjä | Raymond Poincaré |
| Seuraaja | Alexandre Millerand |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. helmikuuta 1855 Schaerbeek, Belgia |
| Kuollut | 28. huhtikuuta 1922 (67 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Puoliso | Germaine Deschanel |
| Tiedot | |
| Puolue | ARD-PRDS |
 Nimikirjoitus |
|
Deschanel syntyi professori Émile Deschanelin (1819–1904) pojaksi Schaerbeekissä Belgiassa, jossa hänen isänsä asui maanpaossa sen vuoksi, että vastusti keisari Napoleon III:n hallitusta. Deschanel opiskeli taidetta ja oikeustiedettä.[2]
Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli sisäministeri Deshayes de Marcèren sihteerinä vuonna 1876. Lokakuussa 1885 Deschanel valittiin edustajaksi Eure-et-Loir’sta Ranskan parlamenttiin. Hänestä tuli tasavaltalaisen edistyspuolueen johtohahmoja. Tammikuussa 1896 Deschanel valittiin Ranskan parlamentin varapuheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajuutensa aikana Deschanel kamppaili vasemmistoa vastaan parlamentissa ja julkisuudessa laajemminkin. Kesäkuussa 1898 Deschanel valittiin parlamentin puheenjohtajaksi ja uudelleen samaan virkaan vuonna 1901, mutta hän ei tullut valituksi enää vuoden 1902 vaaleissa. Vuonna 1899 Deschanel valittiin Ranskan akatemiaan.[1]
Vuosina 1904–1905 Deschanel tuki lakiehdotusta, jonka mukaan kirkko pitäisi erottaa valtiosta, mikä toteutettiinkin vuonna 1905.
Ranskan tasavallan presidentiksi Deschanel valittiin 17. tammikuuta 1920. Presidentiksi valitsemisen jälkeen hänen omituinen käytöksensä alkoi herättää huomiota. Kun eräs koululaisryhmän antoi hänelle lahjaksi kukkakimpun, hän nakkasi kukat takaisin heitä päin yksi kerrallaan. Omituinen käytös jatkui toukokuun 24. päivän vastaisena yönä 1920, kun Deschanel katosi presidentin virkajunasta Montargis’n lähellä.[3] Hän harhaili ratavartijan mökkiin pyjama päällä ja ilmoitti olevansa Ranskan tasavallan presidentti. Aluksi ratavartija ei uskonut häntä, joten hän soitti poliisin, joka vahvisti hänen väitteensä. Deschanel erosi virastaan 21. syyskuuta 1920. Edellisellä viikolla hän oli ilmestynyt Britannian suurlähettilään kutsuille alasti vain mitalit kaulassa. Lääkärit totesi Deschanelin olevan mielenvikainen. Hän sairasti todennäköisesti dementiaa tai kuppaa. Ranskassa tunnetaan edelleen ”Deschanel-ilmiö”: jos valtionpäämies tekee poliittiseen virheen, hänet kuvataan pilapiirroksissa pyjama päällä ja junan raiteiden vieressä.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Paul Deschanel Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.10.2013.
- ↑ Paul Deschanel elysee.fr. 15.11.2018. Viitattu 5.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Paul Deschanel: The French President Who Fell Out of a Train TheCollector. 22.12.2022. Viitattu 5.1.2024. (englanniksi)
- Adolphe Thiers (1871–1873) | Patrice MacMahon (1873–1879) | Jules Grévy (1879–1887) | Sadi Carnot (1887–1894) | Jean Casimir-Perier (1894–1895) | Félix Faure (1895–1899) | Émile Loubet (1899–1906) | Armand Fallières (1906–1913) | Raymond Poincaré (1913–1920) | Paul Deschanel (1920) | Alexandre Millerand (1920–1924) | Gaston Doumergue (1924–1931) | Paul Doumer (1931–1932) | Albert Lebrun (1932–1940)