Paul Éluard
Paul Éluard, muita kirjailijanimiä Jean du Hault ja Maurice Hervent (oik. Eugène Émile Paul Grindel, 14. joulukuuta 1895 Saint-Denis, Ranska – 18. marraskuuta 1952 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen surrealistirunoilija, joka kuului surrealismin perustajiin[1].
| Eugène Émile Paul Grindel | |
|---|---|
 Eugène Émile Paul Grindel eli Paul Éluard |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. joulukuuta 1895 Saint-Denis, Ranska |
| Kuollut | 18. marraskuuta 1952 (56 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Paul Éluard, Jean du Hault ja Maurice Hervent |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| eluard.org | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Éluardin runomuotoinen julkilausuma Les nécessités de la vie et la conséquence des rêves surrealismin teorioista ilmestyi vuonna 1921. Hänen maineensa runoilijana perustuu kuitenkin teokseen Capitale de la douleur (1926), jota Jean-Luc Godard on käyttänyt elokuvassa Alphaville[2]tarvitaan parempi lähde Toisen maailmansodan aikana hän julkaisi runoja salanimillä Jean du Hault ja Maurice Hervent. Hänen silloiset runonsa ”Liberté” ja ”Rendez-vous Allemand” levisivät kaikkialle Ranskaan.[1]
Éluard julkaisi yli 70 teosta, runojen lisäksi kirjallisia ja poliittisia teoksia. Hänen tunnetuimpia myöhäiskauden teoksiaan ovat Poésie ininterrompue (1946) ja Poémes politiques (1948).
Elämä muokkaa
Éluard sairasti tuberkuloosia ja oleskeli usein parantoloissa. Hän osallistui kuitenkin ensimmäiseen maailmansotaan, jossa hän haavoittui. 1920-luvun puolivälissä hän liittyi kommunistipuolueeseen, josta hänet kuitenkin vuonna 1933 erotettiin. Hän liittyi puolueeseen uudestaan vuonna 1942 ja runot muuttuivat poliittisemmiksi. Jo 1930-luvulla hän oli hylännyt surrealismin. Hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä. Poliittinen sinisilmäisyys sai hänet ylistämään Stalinia.[1] Milan Kundera on muistellut järkytystään, kun Paul Éluard hyväksyi julkisesti Kunderan ystävän, prahalaisen kirjailijan Zavis Kalandran hirttämisen vuonna 1950.[3]
Picasson maalaus Guernica sai alkunsa Éluardin kehotuksesta tehdä selvä pesäero Francisco Francon hallintoon ja antaa tuki tasavaltalaisille.[4]
Éluard tutustui davosilaisessa parantolassa Galaan (oik. Elena Ivanovna Diakonova), ja he avioituivat vuonna 1917. Heille syntyi tytär Cécile. Kun Galan ja Salvador Dalín suhde alkoi, Éluard otti avioeron. Hän järkyttyi Galan menettämisestä niin paljon, että katosi kuukausiksi, ja hänen luultiin jo kuolleen.[1] Hän avioitui 1934 Nuschin (Maria Benz, k. 1946) kanssa, joka oli Man Rayn ja Pablo Picasson malli. Kolmannen avioliittonsa hän solmi Dominique Lauren kanssa vuonna 1951.lähde?
Suomennetut teokset muokkaa
- Paul Éluard & André Breton, 32 rakkauden asentoa, suom. J. K. Ihalainen, kuvitus: Hans Bellmer, André Breton. Palladium-kirjat, 2003
- Blaise Cendrars, Paul Éluard, Tuskan pääkaupungit, suom. Olivia Bernier ja J. K. Ihalainen. Palladium-kirjat, 2001 ISBN 952-9893-23-X
- Paul Éluard & André Breton, Surrealismin taskusanakirja (Dictionnaire abrégé du Surréalisme, 1938); suom. Janne Salo. Atrain & Nord 2023 ISBN 978-952-315-743-9
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Litweb.net. Viitattu 18.10.2009.
- ↑ Amazon.com.
- ↑ Weeklystandard.com. Viitattu 18.10.2009.
- ↑ Petäjä, Jukka: Maailma vääristyi kauhun hetkenä, jolloin värit katosivat. Helsingin Sanomat, 18.10.2009.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Éluard Wikimedia Commonsissa
- Luettelo suomennetuista Paul Éluardin runoista, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta