Wikipedia

Pathogenic Ocular Dissonance

Pathogenic Ocular Dissonance on kalifornialaisen thrash metal -yhtye Tourniquetin kolmas albumi vuodelta 1993. Albumin julkaisi Intense Records, ja Metal Blade Records jakeli albumia yleisille markkinoille. Albumi tunnetaan yhtyeen maineikkaimpana, aggressiivisimpana ja teknisimpänä. HM Magazinen lukijat äänestivät Pathogenic Ocular Dissonancen 1990-luvun suosikkialbumiksi. Vuonna 2010 saman lehden toimitus sijoitti albumin 23. sijalle 100 kaikkien aikojen parasta kristillistä metallialbumia -listallaan.[1]

Pathogenic Ocular Dissonance
Tourniquet
Studioalbumin Pathogenic Ocular Dissonance kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  1993
 Julkaistu 1993
 Tuottaja(t) Bill Metoyer, Tourniquet
 Tyylilaji Tekninen thrash metal
 Kesto 73.33
 Levy-yhtiö Metal Blade Records
Intense Records
Pathogenic Records (2001)
Muut kannet
Tourniquetin muut julkaisut
Psychosurgery
1991 		Pathogenic Ocular Dissonance
1993 		Vanishing Lessons
1994

Nauhoitus muokkaa

Pathogenic Ocular Dissonancea äänitettiin monella studiolla Mixing Lab A & B:n lisäksi, ja tuottajana toimi Bill Metoyer. Laulaja Guy Ritter ei itse pitänyt albumin aggressiivisesta suunnasta. Hän kertoi myöhemmin HM-lehden haastattelussa, että toivoi Tourniquetin siirtyvän enemmän kaupallisempaan suuntaan, mutta rumpali Ted Kirkpatrick taas oli ehdoton yhtyeen raskaammasta suunnasta. Tyytymättömänä tähän Ritter erosi yhtyeestä äänitysten jälkeen.[2] Hän laulaa pääasiassa nimikappaleella, "Phantom Limbilla", "Exoskeletonsilla" ja "Theodicy on Trialilla". Kitaristi Gary Lenaire vastasikin suuresta osasta albumin huutolauluista. Guy Ritterin sanotaan lähteneen yhtyeestä kesken albumin nauhoitusten, mutta hän tarkensi HM-lehden haastattelussa:

»Bändistä lähteminen tapahtui itse asiassa tasan sen jälkeen, kun albumi oli nauhoitettu. Muutenhan albumilla ei olisi voinut olla lainkaan lauluani. (Naurua) Olimme juuri saaneet albumin valmiiksi ja se ei ollut kauaa sen jälkeen.[2]»

Syiksi yhtyeestä lähtemiseen Ritter kertoi samassa lehdessä:

»En arvostele bändiä tai suuntaa johon he menivät, mutta minulle Tourniquet oli aina enemmän, että “Tällä on evankelinen tarkoitus, ja me vain satumme soittamaan metallimusiikkia.” Innostuin musiikista juuri tästä syystä. Pidin aiemmin enemmän popmusiikista, mutta nähtyäni mitä Stryper teki musiikillaan, innostuin kokeilemaan ja opettelemaan tuota tyyliä, sillä se oli väline ihmisten tavoittamiseen. Ted (Kirkpatrick) ja Gary (Lenaire) olivat aina loistavia metallimuusikkoja jo ennen kuin tapasin heidät. He ovat ilmiömäisiä muusikoita. Itse en ole koskaan ollut kovin hyvä soittamaan mitään soitinta. Soitan vähän kaikkia…rumpuja, kitaraa tai koskettimia. En ole loistava missään. Opin kuitenkin tämän laulutyylin, ja yritin kirjoittaa Tourniquetille tekemiäni lauluja kitaralle, sillä se oli keino tavoittaa ihmisiä. Siihen aikaan, kun olimme saaneet valmiiksi Pathogenicin, minusta tuntui, että olimme enemmän metalliyhtye, olimme kristittyjä bändissä. Siltä minusta tuntui. Se oli oma mielipiteeni. Emme rukoilleet yhtä paljon kuin ennen emmekä tehneet muutakaan entiseen tapaan kuten tavanneet musiikkipastoria. Keskityimme vain eri asiaan. Sitten vielä musiikki…minä en vain pitänyt thrash-laulusta mitä tuli karjumistyyliseen huutolauluun. Minusta sen olisi pitänyt olla lisämauste muuhun lauluun. Mielestäni Pathogenic Ocular Dissonancella oli liikaa huutoa, joten keskustelin Tedin ja Garyn kanssa. Sanoin heille, että jos aion jäädä, haluaisin vähemmän huutolaulamista omalta osaltani ja ehkä laulaa balladeja tai kaupallisempia juttuja. Muistaakseni Ted vastasi, että ehdottomasti mennään vain raskaampaan suuntaan.»
(Guy Ritter erostaan HM-lehden haastattelussa.[2])

Ritterin mukaan levy-yhtiön kanssa oli myös joitain epäkohtia:

»levy-yhtiö ei maksanut meille lainkaan rojalteja. Lähestulkoon mitään. Vain tarpeeksi, jotta kuviot olivat laillisia. Minä olisin halunnut tehdä tilintarkastuksen yhtiölle. Meille maksettiin jotain 3000 dollaria rojalteissa koko aikana, kun olin bändissä. Sitten saimme kirjeen, jossa sanottiin: “Me maksoimme teille liikaa, joten aiomme laskuttaa teiltä tonnin tai enemmän!” Se oli ihan hullua. Lisäksi muut bändistä eivät suostuneet mukaan levy-yhtiön tilintarkastukseen.. Joten tässä oli joitain erimielisyyksiä. Kyseessä ei ollut iso tappelu tai mitään. Sitä ei olisi voinut kuvitellakaan mikä jännite siinä oli, kun jätin bändin.[2]»

Yleiskatsaus muokkaa

Kappaleet ovat sekä monimutkaisia että teknisiä ja sisältävät kokeiluja eri tyylien kuten jazzin ja bluesin kanssa Phantom Limb -kappaleella. Yhtyeen omaleimainen tapa yhdistää klassista musiikkia kitarariffeihin käy ilmi albumilla varsinkin nimikappaleen alussa.

Sanoitukset vietiin Psychosurgerystä astetta eteenpäin, eivätkä monet niitä välttämättä ymmärrä ilman sanakirjan apua: sanoituksissa käytetään hyvin erikoisia lääketieteellisiä termejä, ihmisen syndroomia ja tiloja kuvaannollisesti. Albumin nimi viittaa värisokeus-puutostilaan. Kappale "Gelatinous Tubercles of Purulent Ossification" taas kertoo nikotiiniaddiktiosta ja siitä seuranneesta kurkunpään rappeutumisesta. Eräät kappaleen ääninäytteet on tuotettu Western Electic 5000 -puhesyntetisaattorilla.

Kymmenminuuttinen "The Skeezix Dilemma" käyttää kantaa ottavasti yhdysvaltalaisen Uncle Wiggily -lautapelin (myös Howard Roger Garisin lastenkirjasarja) konseptia allegoriana lapsen kaltoinkohtelulle. Kappaleen alussa on minuutin verran sirkusmusiikkia, jota seuraa hermostuneen lapsen lukema pätkä lautapelin johdantoa. Heavy metal -kappale "Exoskeletons" taas on tribuutti Black Sabbathille: kappaleen lopussa on lyhyt osa "Supernautin" kitarariffiä. "The Tempter" on Metal Blade Records -version lisäkappale. Kappale on Trouble-coveri, joka julkaistiin myös Tourniquetin Intense Live Vol. 2 EP:llä.[3]

Albumi julkaistiin uudelleen vuonna 2001 remasteroituna ja uusitulla ulkoasulla. Lisäraitoina ovat live-äänitteet vuodelta 2000 nimikappaleesta sekä "Bearing Gruesome Cargo" -kappaleesta, joka on alun perin Vanishing Lessons -albumilta.

Kokoonpano albumilla muokkaa

  • Guy Ritter – ­laulu
  • Gary Lenaire – kitara, taustalaulu
  • Ted Kirkpatrick – rummut
  • Erik Mendez – soolokitara
  • Victor Macias – basso

Kappaleet muokkaa

  1. Impending Embolism – 2:05
  2. Pathogenic Ocular Dissonance – 4:26
  3. Phantom Limb – 5:41
  4. Ruminating Virulence – 5:31
  5. Spectrophobic Dementia – 5:16
  6. Gelatinous Tubercles of Purulent Ossification – 5:12
  7. Incomensurate – 5:48
  8. Exoskeletons – 3:55
  9. Theodicy on Trial – 4:29
  10. Descent into the Maelstrom – 1:32
  11. En Hakkore – 3:38
  12. The Skeezix Dilemma – 10:00

2001 painoksen lisäkappaleet muokkaa

  2. Pathogenic Ocular Dissonance live 2000 – 5:27
  3. Bearing Gruesome Cargo / Drum Solo live 2000 – 10:30
  4. The Tempter*
( * = Metal Blade Records -painoksen Trouble-cover)

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Van Pelt, Doug: Top 100 Christian metal albums of all time. HM (lehti), Elokuu 2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Walker, Todd: Heaven's Metal Exclusive: Guy Ritter Interview HM Magazine. 04-10-2007. Viitattu 20.9.2007.
  3. ↑ Albumin kansilehtisen sivuhuomautukset

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pathogenic_Ocular_Dissonance&oldid=22076263”