Pater patriae
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pater patriae (lat., isänmaan isä) oli antiikin Roomassa arvonimi, jonka senaatti antoi poikkeuksellisen ansioituneelle kansalaiselle. Sen sai ensimmäisenä Cicero osallisuudestaan Catilinan salaliiton kukistumiseen vuonna 63 eaa. Seuraavaksi sen sai Julius Caesar, joka oli saanut myös ikuisen diktaattorin valtuudet ja tullut näin käytännössä yksinvaltiaaksi. Vuonna 2 eaa. senaatti antoi arvonimen Augustukselle, joka ei kuitenkaan käyttänyt sitä säännöllisesti keisarina. Tämän jälkeen arvonimi annettiin monille keisareille usein pitkän hallintokauden jälkeen, erityisesti jos keisari oli senaatin suuresti arvostama. Kunnianosoituksesta saattoi kieltäytyä ja Suetoniuksen mukaan Nero tekikin näin ensimmäisenä hallintovuonnaan, kun hänelle arvonimeä ensimmäisen kerran tarjottiin.
Luettelo roomalaisista pater patriae -arvonimen haltijoista muokkaa
Neljää ensimmäistä lukuun ottamatta kaikki arvonimen saaneet olivat keisareita.
|
|
