Parsonrussellinterrieri

Parsonrussellinterrieri (engl. Parson Russell Terrier) on FCI:n terrieriryhmään kuuluva englantilainen koirarotu. Rotua on perinteisesti käytetty metsästyksessä, ja tähän tarvittavia ominaisuuksia pyritään säilyttämään rodussa, jotta se kykenisi toimimaan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Samat ominaisuudet ovat eduksi monessa muussakin harrastuksessa, joten rodun rekisteröinnistä saakka tämä pienen koon, miellyttävän ulkomuodon ja aktiivisen luonteen omaava terrieri on saavuttanut suosiota juuri monipuolisuutensa vuoksi.

Parsonrussellinterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Englanti,  Iso-Britannia
Määrä	Suomessa rekisteröity 6 708
Rodun syntyaika	1800-luku
Alkuperäinen käyttö	metsästyskoira
Nykyinen käyttö	metsästys- ja seurakoira
Elinikä	13–15 vuotta
Muita nimityksiä	”parson”, ”parsoni”, PRT, Parson Russell Terrier, terrier du reverend Russell, parson russelli terjer
FCI-luokitus	ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit #339
Ulkonäkö
Paino	5–10 kg
Säkäkorkeus	33–38 cm
Väritys	valkoisella pohjalla ruskeita ja/tai mustia merkkejä
Infobox OK

Ulkonäkö

13 viikkoa vanha parsonrussellinterrierin pentu.

Parsonrussellinterrieri on vankkarakenteinen koira, jonka ihannesäkäkorkeus on uroksilla 36 cm ja nartuilla 33 cm. Parsonrussellinterrierit painavat 5–8 kg. Parsoneita on sekä karkea-, puolikarkea- että sileäkarvaisia. Pääväri on valkoinen, jossa voi olla mustia, punaruskeita ja keltaisia merkkejä. Korvat ovat eteenpäin taittuneet. Suomessa häntää ei saa typistää, vaikka rodun syntymaassa Isossa-Britanniassa niin tehdään. Rodun todennäköinen elinaika on 13–14 vuotta.

Parsonrussellinterrieri muistuttaa ulkonäöltään jackrussellinterrieriä, mutta eroaa siitä muun muassa rungon mittasuhteissa. Myös brasilianterrierin sukulaisuus on selkeästi nähtävissä.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan parsonrussellinterrierit ovat aktiivisia, energisiä, rohkeita ja vahvatahtoisia. On tärkeää opettaa parsonrussellinterrieri olemaan rauhassa sisätiloissa ja myös silloin, kun mitään ei tapahdu – jatkuvasti ympäriinsä häärivä koira ei ole miellyttävä asuinkumppani. Parsonrussellinterriereillä on rutkasti metsästys- ja riistaviettiä. Ne ovat myös erinomaisia vahtikoiria ja tallikoiria, sillä ne tulevat hyvin toimeen hevosten kanssa.

Alkuperä

Sekä parsonrussellinterrieri, jackrussellinterrieri että Jack Russell ‑terrieri ovat saaneet nimensä Devonissa, Länsi-Englannissa asuneen pastori (engl. parson) John ”Jack” Russellin (1795–1883) mukaan. Russell oli kiinnostunut metsästyksestä koirien kanssa ja jalosti tähän tarpeeseen sopivan rodun risteyttämällä keskenään erilaisia terrierimuunnoksia juuri metsästykseen sopiviksi. Parsonrussellinterriereitä käytettiin erityisesti luolametsästykseen ja rottajahtiin.

Englannin kennelklubi hyväksyi rodun ja julkaisi parsonjackrussellinterrierin virallisen väliaikaisen rotumääritelmän 22. tammikuuta 1990. FCI otti rodun väliaikaislistalleen 2. heinäkuuta 1990. Rotu syntyi kuitenkin jo 1800-luvulla. Parsonrussellinterrieri on vanhempi rotu kuin jackrussellinterrieri, jonka FCI hyväksyi viralliseksi roduksi vasta vuonna 2001.

Parsonrussellinterriereiden kanssa samaa alkuperää on Working Jack Russell -rotu, joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Jack Russell ‑terrieri. Jälkimmäistä rotua ei rekisteröidä FCI:n rekisteriin, vaan Jack Russell Terrier Club of Great Britain ‑yhdistyksen ylläpitämään rekisteriin. Working Jack Russell ‑rodun jalostuksessa painotetaan luolametsästyskäyttöä, kuten sen nimi osoittaakin (suom. ”työskentelevä Jack Russell”).

Parsonrussellinterrierin rodun nimi oli aikaisemmin parsonjackrussellinterrieri, mutta sekaannusten välttämiseksi se muutettiin nykyiseksi.

Terveys

Rodun terveystilanne on tällä hetkellä hyvä. Parsoneissa voi periaatteessa esiintyä kaikkia samoja perinnöllisiä vikoja ja sairauksia kuin muissakin terrieriroduissa.

Yleisimpiä perinnöllisiä vikoja rodussa ovat hammaspuutokset, purentaviat, häntämutkat ja uroskoirilla piilokiveksisyys.

Perinnöllisistä silmäsairauksista parsoneilla on todettu lähes ainoastaan harmaakaihia ja linssiluksaatiota. Yhdistys suosittelee koirien silmä- ja polvitarkastusta, ja jalostukseen käytettävien koirien silmät ja polvet tulee olla tarkastettu. Astutushetkellä koirien silmätarkastuslausunnon ei tule olla vuotta vanhempi. Vuosina 1991–2007 silmät on tutkittu 755 koiralta, joka on 23 prosenttia rekisteröidyistä koirista. 2000-luvulla syntyneistä koirista on tarkastettu jo yli 30 prosenttia.

Harrastus

Parsonrussellinterrierit ovat monikäyttöisiä harrastuskoiria. Luolametsästyksen ohella niiden kanssa harrastetaan tyypillisesti muun muassa agilitya, flyballia ja tokoa. Parsonrussellinterrierit ovat tunnetusti aktiivisia koiria, joten omistajien tulee tarjota niille tarpeeksi virikkeitä ja määrätietoista perustottelevaisuuskoulutusta. Ne ovat hyvin älykkäitä ja nopeita oppimaan, joten ne ovat erinomaisia koiria monipuoliseenkin harrastamiseen.

Lähteet

• Suomen Kennelliiton KoiraNet-tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Kennelliiton rotumääritelmä (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
• Parsonrussellinterrierit r.y. yhdistyksen nettisivut
• Parsonrussellinterrierit ry Facebookissa
• Ison-Britannian parsonyhdistys