Parodontium
Parodontium eli hampaan vieruskudos kiinnittää hampaan leukaluuhun, suojaa hammasta ja osallistuu puolustusreaktioihin mikrobeja vastaan. Parodontiumin kudoksia ovat ien, parodontaaliligamentti (kiinnittää hampaan leukaluuhun), juurisementti (hampaan juuren pintaa peittää ohut kerros juurisementtiä) ja alveoliluu (ympäröi hampaan juurta).[1][2]
Terve ien parodontiumin kohdalla on kiinteä, vaaleanpunainen ja kiinnittyy tiukasti hampaaseen kiinni, eikä vuoda verta. Normaali ientasku on syvyydeltään 1–3 mm.
Patologia muokkaa
Parodontaalisairaudet ovat plakkibakteereiden aiheuttamia tulehduksia. Hampaisiin kiinnittyvästä plakista on viljelty kaikkiaan yli 500 erilaista bakteeria. Parodontiittibakteereja ovat muun muassa Actinobacter actinomycetemcomitans, Prevotella nigrescens ja Porphyromonas gingivalis. Plakkibakteeriston määrä, laatu, ihmisen elintavat ja tottumukset, sekä perinnöllisyys säätelevät taudin kulkua. Bakteerit kasvavat hampaan ja ikenen liitosalueella. Liitosepiteeli pystyy torjumaan kohtuullisen määrän bakteereita, mutta kun bakteereiden määrä kasvaa tietyn kynnysarvon yli alkaa liitosepiteeli pettää. Liitosepiteelin pettäessä bakteerit pääsevät tunkeutumaan ikenen alle, tilaa kutsutaan ientaskuksi. Ientaskussa plakki kerää mineraaleja syljestä ja tällöin alkaa muodostua hammaskiveä. Hammaskivi taas tarjoaa kiinnitysalustan uusille bakteereille.
Tukikudostulehdus muokkaa
- Pääartikkeli: Tukikudostulehdus
Hampaan tukikudostulehdus eli parodontiitti on hammasta ympäröivien kudosten tulehdus. Ientulehduksen eli gingiviitin pitkittyessä syntyy krooninen ientulehdus, jossa tulehdus leviää ikenen alle ja tällöin kyseessä on parodontiitti. Tukikudostulehdus todetaan ientaskumittauksen yhteydessä ientaskumittarilla (syventyneitä, verta vuotavia ientaskuja) ja radiologisesti (horisontaalista ja/tai vertikaalista alveoliluukatoa). Parodontiitin esiaste on gingiviitti, joka on vielä hoidettavissa hyvällä suuhygienialla.
Puolustusvasteen laskiessa elimistö puolustautuu bakteereita vastaan kudostuholla. Kudostuho rajoittuu hampaan läheisyyteen, koska elimistön tärkein tavoite on pitää tulehdus paikallisena. Kiinnityssäikeitä ja alveoliluuta alkaa asteittain häviämään: ientaskut syvenevät, hammasvälit laajenevat, hampaat saattavat heilua tai hampaita jopa joudutaan poistamaan menetetyn kiinnityksen vuoksi. Parodontiitin tuhoama kudostuho ei koskaan palaa ennalleen. Hoitamaton parodontaali-infektio voi olla riskitekijä ihmisen yleisterveydelle, koska joidenkin tutkimusten mukaan parodontaalisairaudet voivat lisätä riskiä sairastua sydän- tai aivoinfarktiin ja ateroskleroosiin. Huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes ylläpitää elimistössä matala-asteista tulehdusta, joka komplisoi parodontiumin tulehduksia. Vastaavasti hyvin hoidettu parodontium voi parantaa elimistön glykeemistä kontrollia, erityisesti tyypin 2 diabeetikoilla.
Lähteet muokkaa
- ↑ Arthur R. Vernino, Jonathan Gray & Elizabeth Hughes: The Periodontic Syllabus, 5. edition, s. 1. Lippincott Williams & Wilkins, 2007. ISBN 9780781779722. Google book (limited preview). (englanniksi)
- ↑ Luiz Carlos Junqueira & José Carneiro: Basic histology: text & atlas, 11. edition, s. 285. McGraw-Hill Professional, 2005. ISBN 9780071440912. Google book (limited preview). (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9925-4 Periodontal infection and obesity—results of a population-based survey
- Terveyskirjasto: Sisko Honkala, Suun bakteerit, 15.9.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)