Parents Music Resource Center

yhdysvaltalainen järjestö

Parents’ Music Resource Center (PMRC) oli Yhdysvalloissa vuonna 1985 perustettu järjestö, jonka pääasiallinen toimiala oli rock-musiikin vastustaminen. Järjestön mukaan rockin seksuaaliset ja väkivaltaiset teemat aiheuttivat erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Virallisesti PMRC katsoi harjoittavansa pelkkää valistus- ja tiedotustoimintaa, mutta käytännössä järjestö ajoi populaarimusiikin sensuuria.[1]

Historia muokkaa

Yhdysvalloissa toiminut National Parent/Teacher Association alkoi 1980-luvun alussa vaatia sisältövaroituksia rock-levyihin, joiden sanoitukset käsittelivät seksiä. Erityisen suuri vaikutus oli Princen kappaleella ”Let’s Pretend We’re Married” (1982), jossa yksityiskohtaisesti kuvaillaan suuseksiä. Järjestöllä oli lähes 5,5 miljoonaa jäsentä, ja sen aktiivit alkoivat lähettää vaikutusvaltaisille henkilöille kirjeitä, joissa näitä pyydettiin puuttumaan asiaan.[2]

Eräs vastaanottajista oli valtiovarainministeri James A. Baker III:n vaimo Susan Baker. Hän värväsi projektiin mukaan muita vaikutusvaltaisten poliitikkojen ja liikemiesten vaimoja: Peatsy Hollingsin, Ethelann Stuckeyn, Tipper Goren ja Pam Howarin. He perustivat Parents’ Music Resource Centerin toukokuussa 1985. Johtokuntaan värvättiin vielä 17 ”Washington-vaimoa” lisää. Virginialainen kirkonmies Jeff Ling pestattiin kirjoittamaan PMRC:lle järjestön agendaan sopivaa kirjallisuutta. Ling oli jo aiemmin profiloitunut väkivaltaisten tai irstaiden rock-sanoitusten vastustajana.[3]

PMRC:n virallinen tavoite oli vanhempien valistaminen rockmusiikin pornografisesta sisällöstä. Järjestö vaati epäsiveellisyyttä koskevien lakien tiukempaa tulkintaa. Baker vetosi myös levy-yhtiöihin ja vaati näiden julkaisupolitiikalta ”itsekuria”. Bakerin mukaan rock-sanoitukset ihannoivat itsemurhia, raiskauksia ja sadomasokismia, mikä murensi Yhdysvaltain yhteiskunnan arvopohjaa. Niinpä rockmusiikki oli vastuussa lisääntyneistä raiskauksista, teini-ikäisten itsetuhoisuudesta, alaikäisten tyttöjen raskauksista ja muista yhteiskunnallisista ongelmista. PMRC esitti, että tarvittaessa musiikkijulkaisuihin merkittäisiin seuraavat varoitukset: V (väkivalta), X (seksuaalisuus), O (okkultismi) ja D/A (päihteet). Koska pornografian myyminen lapsille oli laitonta, Baker katsoi, ettei PMRC vaatinut sensuuria vaan pelkästään olemassaolevien lakien noudattamista.[4]

”PMRC Filthy Fifteen” muokkaa

PMRC julkisti kuuluisan luettelon viidestätoista kappaleesta (engl. Filthy Fifteen), jotka oli luokiteltu kaikkein loukkaavimmiksi ja haitallisimmiksi lapsille ja nuorille:[5]

# Artisti Kappaleen nimi Sanoitusten sisältö
1 Prince Darling Nikki Seksiä / siveetöntä kieltä
2 Sheena Easton Sugar Walls Seksiä / siveetöntä kieltä
3 Judas Priest Eat Me Alive Seksiä / siveetöntä kieltä
4 Vanity Strap on Robbie Baby Seksiä / siveetöntä kieltä
5 Mötley Crüe Bastard Väkivaltaa
6 AC/DC Let Me Put My Love into You Seksiä / siveetöntä kieltä
7 Twisted Sister We’re Not Gonna Take It Väkivaltaa
8 Madonna Dress You Up Seksiä / siveetöntä kieltä
9 W.A.S.P. Animal (Fuck Like a Beast) Seksiä / siveetöntä kieltä
10 Def Leppard High ’n’ Dry (Saturday Night) Huumeiden ja alkoholin käyttöä
11 Mercyful Fate Into the Coven Okkultismia
12 Black Sabbath Trashed Huumeiden ja alkoholin käyttöä
13 Mary Jane Girls In My House Seksiä / siveetöntä kieltä
14 Venom Possessed Okkultismia
15 Cyndi Lauper She Bop Seksiä / siveetöntä kieltä

Kritiikki muokkaa

PMRC on saanut paljon julkista kritiikkiä erityisesti sen sensuroimilta artisteilta. Tämä kritiikki näkyy monissa kappaleissa, kuten thrash metal -yhtye Megadethin kappaleen ”Hook In Mouth” kertosäkeessä. Heavy metal -yhtye WASP on kritisoinut PMRC:tä yhtyeen konserteissa moneen otteeseen. Myös Eminem on ottanut Tipper Goren esille ainakin kappaleissa ”Without Me” ja ”White America”.lähde?

Lähteet muokkaa

  • Chastagner, Claude: The Parents’ Music Resource Center: From Information to Censorship. Popular Music, May 1999, 18. vsk, nro 2, s. 179–192. Cambridge University Press. JSTOR. Viitattu 22.12.2021. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. Chastagner 1999, s. 179.
  2. Chastagner 1999, s. 180–181.
  3. Chastagner 1999, s. 181.
  4. Chastagner 1999, s. 181–182.
  5. Grow, Kory: PMRC’s ‘Filthy 15’: Where Are They Now? Rolling Stone. 17.9.2015. Viitattu 22.12.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa