Panzergranate 39
Panzergranate 39 eli Pzgr. 39 oli saksalainen toisen maailmansodan aikainen panssarikranaatti. Sitä valmistettiin lukuisissa eri kaliipereissa, ja se oli merkittävin saksalaisten panssarintorjunta- ja panssarivaunukanuunoissaan käyttämä panssarikranaattityyppi. Kranaatista on joskus käytetty myös epävirallista nimeä Panzersprenggeschoß 39.
Tekniset ominaisuudet muokkaa
Kranaatin runko oli sorvaamalla valmistettu erittäin kovasta ja kestävästä, muun muassa kromia, nikkeliä ja piitä sisältävästä erikoisteräksestä. Kranaatin rungon saatua lopullisen muotonsa se kuumakarkaistiin. Runko valmistettiin joko yhdestä tai kahdesta aihiosta. Kaksiaihioisissa kranaateissa rungon sylinterimäinen alaosa oli säästösyistä valmistettu tavallisesta hiiliteräksestä ja vain kärkiosa karkaistusta erikoisteräksestä. Tässä tapauksessa kärkiosa kiinnitettiin loppurunkoon kitkahitsaamalla. Runkoon oli kiinnitetty myös johtorengas tai -renkaat. Rungon kärjen päässä oli melko tylppä, hitsaamalla kiinnitetty teräväsärmäinen kärkikappale, jonka tarkoituksena oli estää kranaatin varsinaisen rungon murtuminen tai kimpoaminen sen kohdatessa panssarilevyn. Kärkikappaleita valmistettiin sekä "pehmeinä" että kovina versioina. Pehmeät kärkikappaleet olivat kovuudeltaan samaa luokkaa kranaatin rungon peräosan kanssa. Kovat kärkikappaleet taas oli kuumakarkaistu selvästi kovemmiksi. Koska kärkikappaleen aerodynaamiset ominaisuudet olivat huonot, sen kärkiosan päällä oli ohuesta metallilevystä valmistettu ballistinen kärki, joka antoi ammukselle aerodynaamisesti edullisemman muodon. Puolittaisen poikkeuksen tästä muodosti 50 mm Pzgr. 39, jossa ei ollut ballistista kärkeä.
Räjähdysainelataus oli sijoitettu kranaatin rungon pohjassa olevaan poraukseen. Porauksen suuaukossa oli kierteet, joihin pohjasytytin kiinnittyi. Pohjasytyttimen pohjaan oli kiinnitetty tulen tähystämistä helpottava, panosliekistä syttyvä valojuovapanos. Räjähdysainelatauksista yleisin oli montaanivahalla flegmatoitu puristettu heksogeeni, 50 mm kranaateissa taas pääasiassa pentriitti, niin ikään montaanivahalla flegmatoituna. Räjähdysainelataukset olivat melko pieniä, vain noin 0,3–0,6 % ammuspainosta, sillä suuren latauksen vaatima isompi poraus kranaatin sisällä olisi heikentänyt kranaatin rakennetta läpäisytehon kustannuksella. Suhteellisesti pienelläkin latauksella oli kuitenkin suuri tuhovaikutus panssarinläpäisyn jälkeen, etupäässä sirpale- ja sytytysvaikutuksen muodossa. Panzergranate 39:ää käytettiin panssarivaunu- ja panssarintorjuntatykeissä yksinomaan patrunoituna. Patrunoidussa laukauksessa ammus ja hylsy on liitetty yhdeksi kokonaisuudeksi, patruunalaukaukseksi. Patruunalaukaus kootaan työntämällä ammus ensin johtorenkaan alaosan tasalle hylsyn sisään ja sen jälkeen puristamalla hylsyn suu ammuksen peräosassa oleviin puristusuriin.
Versioita muokkaa
Kranaatista valmistettiin eri versioita, joiden rakenteelliset erot olivat vähäisiä. Esimerkiksi 88 mm Pzgr. 39-1 –versiossa teräs oli aiempaa laadukkaampaa ja 88 mm Pzgr. 39/43:ssa taas johtorenkaita oli levennetty. KwK 42 ja Pak 42 –tykeissä käytetyssä 75 mm Pzgr. 39/42:ssa taas johtorenkaiden määrä oli lisätty kahteen. Kranaattien merkinnöissä käytetty lyhenne "FES" viittasi sintratusta raudasta, ja "FEW" taas meltoraudasta valmistettuun johtorenkaaseen. Useille kaliipereille tehtiin myös Panzergranate 39 Al-versiota, joka oli panssarisytytyskranaatti. Tämä ammus erosi muista Panzergrante 39:n malleista vain räjähdysainelatauksen koostumuksen osalta. Sytytysvaikutus oli nimittäin saatu aikaan käyttämällä kranaatin räjähdyspanoksena heksaalia, eli alumiinijauheella terästettyä montaanivahalla flegmatoitua heksogeenia. Erikoisin muunnos oli kuitenkin joillekin kenttätykeille valmistettu alikaliiperinen, irtoavilla ohjausosilla varustettu Panzergranate 39 TS (Treibspiegel) -panssarikranaatti. Esimerkiksi 105 mm leichte Feldhaubitze 18 (suom. 105 H 33) –kenttähaupitsin Pzgr. 39 TS –panssarikranaatti oli valmistettu liittämällä tavalliseen 75 mm Panzergranate 39:ään irtoavat ohjausosat. Kartussilaukauksia ampuvissa kenttätykeissä ei luonnollistetikaan käytetty patruunalaukausta Panzergranate 39 TS –kranaattejakaan ammuttaessa.
Panzergranate 39:llä varustetuista patruunalaukauksista käytettiin nimeä Panzergranatpatrone 39, (Pzgr. Patr. 39) eli panssarikranaattipatruunalaukaus 39 tai patrunuoitu panssarikranaattilaukaus 39. Lisämerkinnöistä ilmeni tavallisesti myös laukauksessa mukana oleva sytytin ja se, mille tykille laukaus oli tarkoitettu. Näin ollen patrunoituna laukauksessa saattoi olla esimerkiksi seuraavanlainen merkintä: 7.5 cm Pzgr. Patr. 39 FES Kw.K 40 Bd Z 5103, eli 75 mm patrunoitu panssarikranaattilaukaus 39 rautajohtorenkaalla KwK 40 –tykille, sytytin Bd.Z. 5103
Panzergranate 39 Suomessa muokkaa
Myös Suomen puolustusvoimat käytti Panzergranate 39:ää ainakin neljässä erilaisessa saksalaisperäisessä tykkimallissa. Tykkimallit olivat seuraavat: 75 K/40 (7,5 cm Pak 40) ja 50 K/38 (5 cm Pak 38) –panssarintorjuntatykit, 75 PsvK 40 (7,5 cm KwK 40) –panssarivaunukanuuna, joka oli Sturmgeschütz III Ausf. G –rynnäkkötykkien ja Panzer IV Ausf. J –panssarivaunujen pääase, sekä 88 Itk 37 RMB –ilmatorjuntatykki (8,8 cm Flak 37). Tällä ilmatorjuntatykkikalustolla panssarikranaatteja ei Suomessa ilmeisesti jouduttu tositilanteessa ampumaan lainkaan.
Suomessa kranaatit saivat alkuperäisistä saksalaisista nimistä poikkeavat Suomen puolustusvoimien ampumatarvikenimikekäytännön mukaiset uudet nimikkeet. Suomessa oli sodan aikana ja vielä sen jälkeenkin käytössä seuraavat nimikkeet 75 ja 88 mm Panzergranate 39 -panssarikranaateille: 75 pshekrv rj 22/27–ps (7,5 cm Pzgr. 39 [rautajohtorenkaalla]) ja 88 pshkrv rj 54/56-K (8,8 cm Pzgr. 39 [rautajohtorenkaalla]).
Teknisiä tietoja muokkaa
Esimerkkinä 75 mm Panzergranate 39 FES:n tiedot:
- Paino sytyttimineen: 6,8 kg
- Räjähdysainelataus: 18 g heksogeenia (sis. 5% vahaa)
- Johtorenkaiden lukumäärä: 1
- Johtorenkaan materiaali: sintrattu rauta
- Halkaisija johtorenkaan kohdalla: 77,4 mm
- Halkaisija johtorenkaan yläpuolella: 74,5 mm
- Sytytin: Bd.Z. 5103
- Tyyppi: pohjasytytin
- Paino valojuovineen: 107 g
- Valojuovan paloaika: 2 s
Lähteet muokkaa
- Wagenknecht, Walter E.: Die Fertigung von Panzergeschossen, Deutsches Waffen Journal, nro. 5-6, 1977
- D 460/1+ Geschoßringbuch, Band I, Juli 1939
- D 460/10+ Ringbuch für Sprengladungen, Band I, 26.10.1942
- L.Dv. 4402/8 Munition der 8,8 cm Flak 41 (Munition der Flakartillerie Teil 8) Mai 1943
- D 435/1, Handbuch, Munition der deutschen Geschütze und Werfer, 28.12.1940