Pankkitilit Suomessa 1970
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Miksi juuri vuoden 1970 pankkitilit tarvitsevat erillisen artikkelin, ansaitsevatko jokaisen vuoden pankkitilit Suomessa oman artikkelin? Muutenkin sivu on muodoltaan luettelo eikä otsikon käsitteen määrittävä tietosanakirja-artikkeli, vaikkei sitä ole nimetty/luokiteltu luetteloksi. |
Suomessa oli vuonna 1970 käytössä seuraavat pankkitilien tilimuodot.[1]
- Karttuva talletustili (KT-tili) oli käytetyin tilimuoto. Tililtä voi nostaa rahaa vain tilinomistaja tai hänen valtuuttamansa henkilö. Pankkikirja ei ollut välttämätön. Tilille maksettiin 4 % korkoa. Tilillä oli kuukausittainen 3000 markan nostorajoitus. Jos asiakas halusi nostaa enemmän, hänen oli joko maksettava 1 % nostoprovisio tai irtisanottava tili ja odotettava 6 kuukautta.
- Säästötili (ST-tili) erosi karttuvasta talletustilistä siten, että se edellytti pankkikirjan käyttöä. Säästötilin korko ja nostorajoitus olivat samat kuin karttuvalla talletustilillä.
- Nuorisotalletustili oli 15–29-vuotiaille tarkoitettu säästötili, jonka omistaja voi osallistua valtion varoista maksettujen säästöpalkintojen arvontaan.
- Käyttötili (KTK-tili) oli tili, jolta voi nostaa rahaa kirjoittamalla talletussekkejä tai maksamalla laskuja tililtä pankkisiirrolla. Kuukausittainen nostoraja oli 4000 markkaa tai kuukausipalkan määrä, jos palkka ylitti 4000 markkaa. Käyttötilille maksettiin 4 % korkoa. Jos asiakas halusi nostaa enemmän, hänen oli joko maksettava 1 % nostoprovisio tai irtisanottava nosto ja odotettava 6 kuukautta.
- Shekkitili (SH-tili) oli maksuliikettä varten tarkoitettu tilimuoto. Tilille ei maksettu korkoa eikä sillä ollut nostorajoitusta. Shekkitili sopi laskujen maksuun tarkoitettujen varojen tilapäiseksi sijoituspaikaksi. Jos tili oli luotollinen shekkitili, tilinomistaja saattoi halutessaan ylittää tilin sovittuun rajaan asti ja sai näin luottoa. Tilin ylittäminen tapahtui, jos tilinomistaja kirjoitti sekkejä enemmän kuin tilillä oli rahaa.
- Postisiirtotili oli Postipankin shekkitiliä vastaava tilimuoto. Postisiirtotilille ei maksettu korkoa.
- Talletustili (TA-tili) tarkoitti määräaikaistiliä. Tavallisimpia olivat 12 ja 24 kuukauden talletukset. Korko oli sitä suurempi, mitä pidempi oli talletusaika. Talletuksesta asiakas sai talletustodistuksen, jonka pystyi halutessaan siirtämään toiselle tilinomistajalle.
- Korkeakorkoinen talletustili (KTA-tili) tarkoitti vuoden pitusta määräaikaistalletusta 6 % korolla. Uusien KTA-tilien avaaminen ei ollut vuonna 1970 enää mahdollista.
- Indeksitalletus oli määräaikaistilin kaltainen mutta inflaatiolta suojattu tilimuoto. Tilille maksettiin indeksihyvitystä elinkustannusindeksin noustessa. Indeksitilit olivat suosittuja vuoteen 1968 asti, jolloin uusien avaaminen lopetettiin.
Rahan tallettaminen pankkiin oli vuonna 1970 piensijoittajien eniten käyttämä sijoitusmuoto. Pankkitalletusten korkotuotto oli hyvä. Lisäksi korko oli verotonta tuloa. Haittapuolena oli, etteivät talletukset olleet suojassa inflaatiolta sen jälkeen, kun indeksitalletukset oli lopetettu.[1]