Panafrikkalaisuus
Panafrikkalaisuus on yhteiskuntapoliittinen ajattelutapa ja liike, joka pyrkii yhdistämään syntyperäiset afrikkalaiset ja afrikkalaisen perinnön ”maailmanlaajuiseen afrikkalaiseen yhteisöön”.[1] Panafrikkalaisuus pyrkii poliittisesti yhtenäiseen Afrikkaan.
Aate muokkaa
Panafrikkalaisuus pyrkii vaalimaan afrikkalaisten historiallista, kulttuurista, henkistä, taiteellista, tieteellistä ja filosofista perintöä. Panafrikkalaisuus eettisenä järjestelmänä etsii arvojaan Afrikan historiasta ja afrikkalaisten yhteisistä kokemuksista orjuutta, rasismia, kolonialismia ja uuskolonialismia vastaan.[2] Moderni panafrikkalaisuus alkoi 1900-luvun vaihteessa. Vaikka panafrikkalaisuus alun perin pyrki maanosan yhtenäisyyteen, se alkoi myöhemmin kattaa myös afrikkalaisen diasporan muun muassa Karibialla, Yhdysvalloissa ja Brasiliassa. Panafrikkalaisuus myös vastustaa eurooppakeskeistä historiakäsitystä ja -näkökohtia ja pyrkii luomaan afrikkalaisia näkökulmia niin historiankirjoitukseen kuin yhteiskuntaankin. Yksi panafrikkalaisuuden merkittävistä saavutuksista on vuonna 2002 perustettu Afrikan unioni, jolla on kunnianhimoisia tavoitteita maanosan poliittisesta yhdentymisestä.[3]
Panafrikkalaiset värit muokkaa
- Pääartikkeli: Panafrikkalaiset värit
Panafrikkalaisuus näkyy nykyään monen afrikkalaisen maan lipussa, perinteiset panafrikkalaiset värit eli vihreä, keltainen ja punainen on johdettu alun perin Etiopian lipusta, joka ainoana afrikkalaisena maana pystyi torjumaan länsimaisen siirtomaavallan. Nykyään parissakymmenessä Afrikan maan lipussa on käytössä panafrikkalaiset värit, jonka lisäksi panafrikkalaiset värit ovat käytössä myös joidenkin Afrikan ulkopuolisten maiden lipuissa, joissa on huomattava afrikkalainen diaspora (esimerkiksi Jamaika).
Lähteet muokkaa
- ↑ The Journal of Pan African Studies
- ↑ Pan-Africanism and the Politics of Liberation (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Haavisto, Pekka: Afrikan tähteä etsimässä. Eva raportti. Helsinki: Taloustieto, 2010. ISBN 978-951-628-499-9. Teoksen verkkoversio (PDF). [vanhentunut linkki]