Palvonta
Palvonta on yliluonnollisen tahon, kuten jumalan palvelemista eli toimintaa, jolla yliluonnollista tahoa pyritään miellyttämään. Tarkoituksena on usein saada jotain takaisin, esimerkiksi yliluonnollisen olennon apua tai paremmat oltavat kuoleman jälkeen tai seuraavassa elämässä. Toisinaan uskonnollisen kaltaisesti voidaan palvoa myös kunnioitettuja maallisia tahoja, kuten johtajia.
Palvonnan tapoja ovat esimerkiksi palvontamenot eli rituaalit ja seremoniat ja sanalliset yhteydenotot yliluonnolliseen tahoon, kuten loitsut ja rukoukset. Hyvin yleinen palvontameno monissa uskonnoissa on uhraus.
Palvottavia tahoja eri uskonnollisissa perinteissä ovat esimerkiksi jumalat, toteemieläimet, haltijat, vainajat, jumalallisiksi korotetut ihmiset (esimerkiksi faarao, tietäjä), eläimet, taivaankappaleet ja pyhät luonnonkohteet (esimerkiksi pyhä vuori). Tosin fyysisten kohteiden palvonta on useimmiten vertauskuvallista, todellisuudessa palvonta kohdistuu fyysiseen kohteeseen liittyvään henkiolentoon.