Paldiski
Paldiski (saks. Baltischport, ruots. Rågervik) on satamakaupunki Itämeren rannalla, Luoteis-Virossa, noin 45 kilometriä Tallinnasta länteen.
| Paldiski Paldiski linn |
|
|---|---|
 Pakrin majakka Paldiskissa |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Paldiski |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Viro |
| Maakunta | Harjumaa |
| Kaupunkioikeudet | 1783 |
| Osaksi Lääne-Harjun kuntaa | 2017 |
| Hallinto | |
| – Kaupunginjohtaja | Kaupo Kallas |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 60,17 km² |
| Väkiluku (2014) | 4 163 |
| – Väestötiheys | 69 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
Hallinnollisesti Paldiski on ollut epäitsenäinen kaupunki vuodesta 2017 alkaen, ja se kuuluu Lääne-Harjun kuntaan ja Harjumaan maakuntaan. Paldiski on Lääne-Harjun hallinnollinen keskus.[1]
Kaupungin pinta-ala on 60,17 neliökilometriä. Vuoden 2014 alussa kaupungissa oli 4 163 asukasta ja asukastiheys 69,2 asukasta neliökilometrillä.[2]
Historiaa muokkaa
Ruotsalaiset rakensivat 1600-luvulla nykyisen Paldiskin kohdalle sataman, jota he kutsuivat nimellä Rogerwiek (ruots. Rågervik). Vuonna 1718 tsaari Pietari I aloitti linnoitetun syväsataman rakentamisen.
Vuonna 1762 venäläiset nimesivät kaupungin Baltijski Portiksi (ven. Балтийский Порт, ’Itämeren satama’), ja 1700-luvulla siitä tuli Venäjän laivaston tukikohta. Kaupunkioikeudet Baltijski Port sai 1783. Vuonna 1787 valmistui Pyhän Yrjön ortodoksinen kirkko ja 1842 Pyhän Nikolain luterilainen kirkko. Rautatie Baltijski Portiin rakennettiin 1870. Kaupungin edustalla Pakrin saarilla on 1889 valmistunut majakka. Vuonna 1933 kaupungin viralliseksi nimeksi tuli virolaistettu muoto Paldiski.
Neuvosto-Viron aikana Paldiski oli suljettu kaupunki sotilaallisen luonteensa johdosta. Alueella oli enimmillään 16 000 sotilashenkilöä. Neuvostoliiton Itämeren laivaston sukellusvene M-200 törmäsi 21. marraskuuta 1956 miinalaivaan, minkä seurauksena 29 sukellusveneen miehistönjäsentä kuoli. Heidät haudattiin salaa noin 50 metrin päähän merenrannasta eteläsatamaan. Myöhemmin vainajat haudattiin uudelleen ortodoksiselle hautausmaalle. Paldiskissa sijaitsi 1965–1968 rakennettu Neuvostoliiton sukellusvenetukikohta, myös ydinkäyttöisille sukellusveneille, ja Neuvostoliiton laajin sukellusvenesodankäynnin koulutuskeskus. Sukellusvenekoulutuskäytössä Paldiski oli jo ollut vuodesta 1962. Siellä oli kaksi ydinreaktoria sukellusveneiden ydinreaktorien käyttöön harjoittelemista varten. Viimeinen venäläisten sotilasalus lähti Paldiskin satamasta elokuussa 1994.
Väestö muokkaa
Vuonna 2011 Paldiskin kaupungissa oli 4 085 asukasta, joista 1 338 (32,8 %) oli virolaisia, 2 181 (53,4 %) venäläisiä ja 561 (13,7 %) muita kansallisuuksia.[3]
Liikenne muokkaa
Paldiskista on säännöllinen Tallinkin liikennöimä laivayhteys Kapellskäriin, Ruotsiin, sekä DFDS Seawaysin liikennöimä laivayhteys Hankoon. Valtatie 8 kulkee Paldiskista Keilan kautta Tallinnaan. Paldiskiin on rautatieyhteys ja säännöllinen Elronin henkilöliikenne Tallinnasta.
-
Ortodoksinen kirkko. -
Luterilainen kirkko. -
Pietari Suuren aikainen tullirakennus, nykyinen kahvila. -
Pakri pankin rantatörmää. -
Tuule-katua.
Lähteet muokkaa
- ↑ Asustusüksuste nimistu (Luettelo Viron kunnista, kaupungeista, kauppaloista, pienkauppaloista ja kylistä vuoden 2017 kuntauudistuksen jälkeen) riigiteataja.ee. 11.10.2017. Viitattu 8.4.2018. (viroksi)
- ↑ RV0291: RAHVAARV, PINDALA JA ASUSTUSTIHEDUS HALDUSÜKSUSE VÕI ASUSTUSÜKSUSE LIIGI JÄRGI, 1. JAANUAR Eesti Statistika. 5.12.2014. Statistikaamet. Viitattu 3.5.2015. (viroksi)
- ↑ RL002: Rahvastik elukoha, soo, vanuserühma ja rahvuse järgi, 31. detsember 2011 Statistikaamet. Viitattu 23.12.2016. (viroksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paldiski Wikimedia Commonsissa
