Amerikanlammas
Amerikanlammas eli paksusarvilammas (Ovis canadensis)[3] on pohjoisamerikkalainen villilammaslaji. Laji on tullut Siperiasta Pohjois-Amerikkaan jo yli 100 000 vuotta sitten.lähde?
| Amerikanlammas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Suku: | Lampaat Ovis |
| Laji: | canadensis |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Tuntomerkit muokkaa
Amerikanlampaan karvoitus on ruskeasta vaaleankeltaiseen, mutta turpa, peräpeili, vatsa ja takajalkojen takasivut vaaleammat ja häntä on tumma. Sarvet ovat paksut, ne kiertyvät ympyräksi ja voivat painaa 6–15 kg eli 8–12 prosenttia koko eläimen painosta. Naaraalla sarvet ovat aina suoremmat ja lyhyemmät kuin uroksella. Sarvet alkavat kasvaa vasta noin kahden kuukauden ikäisenä, vaikka karitsan luutappien aiheet voi erottaa jo aikaisemmin ja ne kasvavat koko eläimen eliniän ajan.
Uroksen pituus on 160–195 senttiä, säkäkorkeus 90–105 senttiä ja paino 57–135 kiloa. Naaraan pituus 128–158 senttiä, säkäkorkeus 75–90 senttiä ja paino 34–72 kiloa. Paksusarvilampaan hännän pituus on 7–15 senttiä.
Amerikanlampaan keskimääräinen elinikä on 9 vuotta, mutta ne voivat elää jopa 24-vuotiaiksi.
Levinneisyys muokkaa
Amerikanlampaat elävät vuoristoissa ja aavikoilla. Ennen laji oli levinnyt laajemmalle, mutta nykyisin sitä on jäljellä vain hajanaisina populaationa Kanadassa Brittiläisen Kolumbian ja Albertan provinsseissa, Yhdysvaltain länsiosissa ja Pohjois-Meksikossa. Uusia kantoja on istutettu erityisesti Washingtoniin, Oregonin, Pohjois- ja Etelä-Dakotan sekä Uuden Meksikon osavaltioihin. Pohjois-Amerikan pohjoisosissa amerikanlampaan korvaa alaskanlammas.
Kesän amerikanlammas viettää noin 3000 metrin korkeudessa, mutta Sierra Nevadassa se kiipeää jopa 4500 metrin korkeudessa olevilla rinteillä. Talvella lampaat laskeutuvat metsäisille seuduille 800–1600 metrin korkeuteen.
Ravinto muokkaa
Amerikanlammas on kasvinsyöjä. Kesät lampaat viettävät korkeilla laidunmailla syöden heinäkasveja ja ruohoja ja keräävät mahdollisimman paljon kalsiumia ja fosforia talven varalle. Amerikanlammas voi syödä myös lupiinia ja pärskäjuurta toisin kuin muut kasvinsyöjät, joille ne ovat myrkyllisiä. Juolavehnää ja natoja se karttaa. Suolakiviä ne nuolevat mielellään, sillä amerikanlampaat tarvitsevat kivennäissuoloja. Juomaveden ne saavat puroista, joita vuoristossa on runsaasti.
Amerikanlammas märehtii ja lepää päivän aikana 4–5 kertaa omissa lepokuopissaan, jotka se merkitsee virtsallaan jokaisella käynnillään. Lepokuoppansa se kaivaa noin 30 senttiä syväksi ja metrin pitkäksi sekä nukkuu siellä yönsä.
Talvella amerikanlampaat yrittävät löytää syötävää lumen alta kaivamalla sitä sorkallaan. Jos lunta on paljon, ne etsivät tuulten paljaiksi tai ohutlumisiksi lakaisemia paikkoja. Amerikanlammas ei selviydy paikoissa, joilla saattaa pyryttää lunta pari metriä vuodessa. Talvisin lampaat menevät märehtimään puiden suojaan.
Lähteet muokkaa
- Vuoristot, eläinten maailma, Valitut palat, 1992, s.147–166, ISBN 951-8933-90-1
Viitteet muokkaa
- ↑ Festa-Bianchet, M.: Ovis canadensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Ovis canadensis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 20.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Amerikanlammas (paksusarvilammas) – Ovis canadensis Laji.fi. Viitattu 14.8.2020.