Pajulintu
Pajulintu eli uunilintu (Phylloscopus trochilus) on uunilintujen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on pesimäkannaltaan Suomen runsain lintulaji[3], mutta vaatimattoman ulkonäkönsä ja piileskelevän elämäntapansa vuoksi se ei ole kovin tunnettu.
| Pajulintu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Uunilinnut Phylloscopidae |
| Suku: | Uunilinnut Phylloscopus |
| Laji: | trochilus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phylloscopus trochilus |
|
 Keltainen: lisääntymisalue Sininen: talvehtimisalue |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Pajulinnun massa on 10 grammaa[4] ja pituus 11−12,5 senttimetriä. Sillä on tunnusomainen, vaalea silmäkulmanjuova. Sen yläpuoli on harmahtavan ruskeanvihreä, mutta yläperä on toisinaan hieman vaaleampi ja kirkkaampi. Kurkku ja rinta ovat kellanvalkoiset ja vatsa valkoisempi. Jalat ovat yleensä ruskeanoranssit, mutta toisinaan ruskeanharmaat. Ensimmäisen syksyn linnuilla alapuoli ja silmäkulmanjuova ovat voimakkaamman vaaleankeltaiset kuin vanhoilla yksilöillä.[5]
Ääni on vieno ”thyyith" hieman hempeämpi kuin tiltaltin ääni. Laulu on vieno, surumielinen, haikea säe, joka on rakenteeltaan samantapainen kuin peipon.[6]
Vanhin suomalainen rengastettu pajulintu on ollut kuusi vuotta, yhdeksän kuukautta ja 19 päivää vanha.[7] Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 11 vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen yksilö.[8]
Vanhalla pajulinnulla on täydellinen sulkasato heinä-elokuussa. Sulkasadon kesto on noin puolitoista kuukautta. Talvehtimisalueellaan sekä vanhat että nuoret pajulinnut sulkivat täydellisesti, joten keväällä niiden saapuessa Suomeen ei ikäluokkia voi erottaa toisistaan. Aikuinen pajulintu vaihtaa siis kaikki höyhenensä kahdesti vuodessa.[9]
Levinneisyys muokkaa
Pajulinnun pesimisalueita ovat Pohjois- ja Keski-Eurooppa sekä Aasia. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 53–80 miljoonaa paria, joista eniten Venäjällä (23–26 miljoonaa paria), Ruotsissa (7,9–18,5 miljoonaa paria), Suomessa (6,7–7,9 miljoonaa paria) ja Norjassa (4,5–11 miljoonaa paria).[10] Pajulintu on peipon ohella Suomen runsaslukuisin lintulaji.[3]
Pajulintu on muuttolintu, jonka talvehtimisalueena on Etelä- ja Itä-Afrikka. Suomalaiset pajulinnut talvehtivat pääasiassa Itä-Afrikassa. Ensimmäiset pajulinnut saapuvat Suomeen huhtikuun lopulla ja pääjoukot toukokuussa.[11]
Pajulinnusta on erotettu kolme alalajia: nimialalaji Phylloscopus trochilus trochilus, jota tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa, itäsiperialainen Phylloscopus trochilus yakutensis, joka on päälajia suurempi ja harmaampi, sekä Pohjois-Euroopan ja Länsi-Siperian Phylloscopus trochilus acredula, joka on näiden kahden väliltä.[12]
Elinympäristö muokkaa
Pajulintu on pesimäympäristönsä suhteen erittäin joustava: sitä tavataan kaikenlaisissa metsissä, kunhan niissä on seassa edes muutamia lehtipuita ja suojaavaa aluskasvillisuutta pesäpaikaksi. Lajia tavataan myös mm. tunturikoivikoissa ja -pajukoissa, puistoissa, puutarhoissa, pensaikoissa, taimikoissa, jopa saaristossa karuilla saarilla, joilla kasvaa vain kourallinen puita.[13]
Lisääntyminen muokkaa
Pajulintu tekee uunimaisen pesänsä maahan, ruohoston sekaan. Se tekee 1-2 pesyettä vuodessa.[14] Muninta tapahtuu touko-kesäkuussa ja toisen kerran heinäkuussa. Pajulintu munii 5–7 valkoista, pilkukasta munaa, joita naaras hautoo 13–14 päivää. Molemmat emot osallistuvat poikasten ruokkimiseen ja hoitamiseen. Poikasia ruokitaan pesään 12−15 päivää ja tämän jälkeenkin vielä kaksi viikkoa.[11]
Ravinto muokkaa
Pajulintu käyttää ravinnokseen hyönteisiä ja hämähäkkejä.[11]
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Phylloscopus trochilus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Pajulintu – Phylloscopus trochilus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Aleksi Lehikoinen, Antti Below, Aili Jukarainen, Toni Laaksonen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa, Ari Rajasärkkä, Pekka Rusanen, Päivi Sirkiä, Juha Tiainen & Jari Valkama: Suomen lintujen pesimäkantojen koot Linnut 2018 -vuosikirja. BirdLife Suomi. Viitattu 20.8.2023.
- ↑ Vuorela, Arvo: Peippoja pesii Suomessa miljoonia, kiljuhanhi kokee jopa yksinäisyyttä – katso Suomen yleisimmät ja harvinaisimmat lintulajit Yle Uutiset. 24.4.2018. Viitattu 13.10.2022.
- ↑ Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 328. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- ↑ Kevätseuranta:Pajulintu 2007. Luonto-Liitto. Arkistoitu 5.10.2007. Viitattu 23.3.2008.
- ↑ Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2006. - Rengastustoimisto. Helsinki.
- ↑ EURING
- ↑ Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä. ISBN 951-95560-8-7
- ↑ Turdus iliacus (Redwing) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 256. WSOY, 2009. 978-951-0-26894-0.
- ↑ Races of Phylloscopus trochilus Congleton birding, UK. Arkistoitu 5.9.2008. Viitattu 23.3.2008.
- ↑ Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Viitattu 18.4.2024.
- ↑ Laine, Lasse: Suomen Luonto-opas, s. 200. WSOY, 2000.
Aiheesta muualla muokkaa
- Pajulintu - Phylloscopus trochilus (Willow Warbler) (myös ääninäyte) Taivalkosken lukio. Arkistoitu 8.10.2006. Viitattu 22.3.2008.
- Tiainen, Juha 1981: Pajulinnun postnuptiaalisen sulkasadon alkamisen ajoittuminen suhteessa pesintään. - Ornis Fennica 58:56−62.
- Pajulintu Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Pajulintu (Phylloscopus trochilus)
- ITIS: Phylloscopus trochilus (englanniksi)