PTRD
PTRD (ven. Противотанковое ружьё Дегтярёва, Protivotankovoje ružo Degtjarjova) on Vasili Degtjarjovin suunnittelema 14,5 mm panssarintorjuntakivääri.[1]
Kehitys muokkaa
Aseen suunnittelun sai tehtäväkseen Vasili Degtjarjov Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941.Tehtävä onnistui 22. päivässä. Degtjarjov teki siitä mahdollisimman yksinkertaisen massatuotantoa varten. Kivääriä valmistettiin vuoteen 1942 mennessä 184 000 kappaletta. Ensimmäinen taistelu jossa niitä oli mukana oli taistelu Moskovan edustalla.[2]
Ominaisuuksia muokkaa
Kivääri on lippaaton, pulttilukkoinen ja kertalaukeava, mutta puoliautomaattinen.[2] Piipun ja lukkomekanismin perääntyessä rekyylin voimasta lukon latausvipu osuu vastinkappaleeseen. Vipu nousee ja samalla lukko kääntyy auki ja poistaa hylsyn. Patruunaa varten on ura joka ohjaa patruunan patruunapesään nopeuttaen lataamista.
Kiväärin kaliiperi on 14,5 x 114, joka oli kehitetty 1938.[3] Luodin lähtönopeus oli n. 1000 m/s. Kiväärin paras läpäisy oli 40 mm 90°:n kulmassa 100 m:n etäisyydeltä. 60°:n kulmassa tulos oli 30 mm.[2] Patruunatyyppejä oli kaksi. B-32 oli panssarisytytysluoti teräsytimellä. B-41 luodissa oli volframkarbidi ydin, ja luodin läpäisy oli selvästi parempi. Luodit painoivat 64 ja 65 grammaa vastaavasti.[2]
Kivääri oli tehokas hyökkäyksen alkuvaiheessa Saksan Panzerkampfwagen I, II ja III -tyyppejä vastaan. 1943 eteenpäin asetta käytettiin pääasiassa kevyesti panssaroituja ajoneuvoja ja pesäkkeitä vastaan sekä materiaalin ja ajoneuvojen tuhoamiseen.
Ptrd oli samantyyppisen PTRS:n kanssa puna-armeijan ainoa kevyt panssarintorjunta-ase, kunnes Yhdysvallat toimitti ensimmäiset singot.
Toisen maailmansodan ohella myös Pohjois-Korean ja Kiinan joukot käyttivät PTRD:tä Korean sodassa, missä sitä käytettiin edellä mainitun tyyppisiin kohteisiin.
