P. G. Wodehouse
Pelham Grenville Wodehouse [wudhaus], (15. lokakuuta 1881 Guildford, Englanti – 14. helmikuuta 1975 Southampton, New York, Yhdysvallat) oli englantilainen humoristikirjailija. Hän kirjoitti yli 90 kirjaa ja 20 elokuvakäsikirjoitusta.[1] Yleisönsuosion lisäksi Wodehouse on myös kirjallisesti korkealle arvostettu. Wodehousea ovat arvostaneet sekä aikalaiskirjailijat, kuten Hilaire Belloc, Evelyn Waugh ja Rudyard Kipling, että Salman Rushdien, Douglas Adamsin ja Terry Pratchettin kaltaiset nykykirjailijat. Wodehouse tunnetaan nykyisin parhaiten Jeeves-tarinoistaan.
Elämä muokkaa
P. G. Wodehousen isä oli Hongkongissa toiminut tuomari, joka joutui eroamaan virastaan sairauden vuoksi. Wodehouse opiskeli Lontoon Dulwich Collegessa. Hän työskenteli HSBC-pankissa kaksi vuotta. Lopulta hän alkoi kirjoittaa ammatikseen. Wodehouse julkaisi ensimmäisen romaaninsa vuonna 1902 21-vuotiaana, ja siitä alkoi kahdeksalle vuosikymmenelle ulottunut poikkeuksellisen tuottelias ura. Hän julkaisi yhden tai useampia kirjoja joka vuosi kuolemaansa asti vuonna 1975, lukuun ottamatta toisen maailmansodan aiheuttamaa taukoa.[2]
Wodehouse muutti vuonna 1912 Hollywoodiin, jossa hän ansaitsi huomattavia summia käsikirjoittajana. Monet hänen tarinoistaan julkaistiin myös jatkokertomuksina The Saturday Evening Postissa ja muissa lehdissä. Hän myös meni naimisiin 1914 ensimmäisinä Yhdysvaltain-vuosinaan.[2] Wodehouse palasi 1920 Britanniaan, mutta asui vuodesta 1924 lähtien Hollywoodissa ja Ranskan Le Touquet'ssa.
Politiikka ja maailman tapahtumat eivät lainkaan kiinnostaneet Wodehousea. Toisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1939 hän jäi Ranskan-kotiinsa, ilmeisesti ymmärtämättä konfliktin vakavuutta. Saksalaiset vangitsivat hänet 1940 ja pitivät häntä arestissa vuoden ajan, ensin Belgiassa ja sitten Ylä-Sleesiassa. Vapauduttuaan arestista Wodehouse teki Berliinissä sarjan radio-ohjelmia, joissa hän käsitteli humoristiseen tyyliin kokemuksiaan sodasta ja arestistaan. Britanniassa ohjelmat aiheuttivat valtavan kohun[1]: Wodehousea syytettiin yhteistyöstä natsien kanssa, häntä vaadittiin syytteeseen maanpetoksesta ja monet kirjastot poistivat hyllyistään hänen kirjojaan.[2] Wodehousen näkyvimpiä puolustajia olivat Evelyn Waugh ja George Orwell, joka julkaisi pitkän artikkelin "In Defence of P. G. Wodehouse" (suomennettu nimellä "P. G. Wodehousen puolustukseksi").[3][4]
Kritiikin vuoksi Wodehouse ja hänen vaimonsa käänsivät lopullisesti selkänsä Britannialle. Kirjailija hankki 1954 Yhdysvaltain kansalaisuuden ja muutti maahan pysyvästi. Elisabet II aateloi 93-vuotiaan Wodehousen vuonna 1975, vain vähän ennen tämän kuolemaa.[1] Yleisesti on arvioitu Wodehousen natsi-Saksassa pitämien radio-ohjelmien vaikuttaneen siihen, että tunnustus tuli niin myöhään.
Tuotannosta muokkaa
Wodehouse kirjoitti 96 kirjaa vuodesta 1902 vuoteen 1975 jatkuneella urallaan. Hänen tuotantonsa sisältää niin romaaneja, novellikokoelmia kuin komediamusikaalejakin.
Wodehouse on humoristina ja värikkäiden henkilöiden luojana lähinnä Charles Dickensin perillinen, mutta häneltä puuttuu Dickensin yhteiskunnallinen kantaaottavuus ja moralisointi. Wodehousen teokset ovat sävyltään kepeitä ja edustavat kevyttä komediaa tai farssia.
Wodehousen tuotannon on arveltu vaikuttaneen paljon kuvaan englantilaisesta rikkaasta aatelismiehestä hiukan hassahtaneena eksentrikkona. Hänen kirjojensa maailma, jossa rikkaat nuoret tyhjäntoimittajat notkuvat klubeillaan ja höperöt lordit kasvattavat sikoja, on kuitenkin kaukana realistisesta. Evelyn Waugh'n mukaan Wodehousen kirjat kertovat yhtä epätodellisesta maailmasta kuin "Liisa ihmemaassa". George Orwell arveli "In Defence of P. G. Wodehouse" -esseessään, että Wodehousen kirjallinen maailmankuva muotoutui kokonaisuudessaan edvardiaanisena aikana eikä kokenut merkittäviä muutoksia sen jälkeen. Orwellin mukaan se maailma, joka eli Wodehousen kirjoissa vielä 1960-luvulla, tuhoutui todellisuudessa jo ensimmäisessä maailmansodassa. Asuminen pääsääntöisesti ulkomailla vuodesta 1912 lähtien auttoi Wodehousea pysymään "henkisenä edvardiaanina".
Wodehousen tuotanto kietoutuu tiettyjen hahmojen ja tapahtumapaikkojen ympärille, mistä johtuen hänen tuotantoaan on usein jaettu sarjoihin:
- Jeeves-tarinoistaan Wodehouse lienee tunnetuin sekä Britanniassa että maailmalla. Niiden päähenkilöt ovat nuori yläluokkainen tyhjäntoimittaja Bertram "Bertie" Wooster, joka on rikas mutta jokseenkin tohelo, sekä tämän nerokas herrasmiespalvelija Jeeves, joka selvittää isäntänsä ja tämän toverien nais- ja rahasotkut. Jeeves ja Bertie esiintyivät ensimmäisen kerran 1917, ja viimeisessä teoksessa 1971 heidän ikänsä ja hahmonsa ovat edelleen samanlaisia.[1]
- Blandings-tarinat kertovat fiktiivisen Blandingsin linnan asukkaista. Niiden pääosassa on tavallisesti eksentrinen lordi Emsworth, jonka elämän keskipisteenä ovat hänen palkittu sikansa "Blandingsin keisarinna" sekä palkittu kurpitsansa.
- Psmith on nerokas "jokapaikanhöylä". Jotkut Psmith-tarinat lomittuvat Blandings-tarinoiden kanssa siten, että Psmith työskentelee lordi Emsworthille ja asuu Blandingsissa.
- Mulliner-tarinoissa herra Mulliner kertoo The Angler's Rest -pubissa kertomuksia erikoisista sukulaisistaan.
Televisiosarjat muokkaa
Sekä Blandings- että Jeeves-tarinoita on tehty televisiosarjoiksi. Jeeves-tarinoita on muokattu TV-sarjoiksi kahdesti: ensin 60-luvulla BBC:n tuotantona ja 1990-luvulla Granada Televisionin tuotantona, jossa Jeevesiä ja Woosteria näyttelivät Hugh Laurie (Wooster) ja Stephen Fry (Jeeves). Sarja nähtiin Suomessa Yle TV1-kanavalla nimellä Kyllä Jeeves hoitaa.
Suomennoksia muokkaa
- Kiitos, Jeeves
Sisältää romaanit Jepulis, Jeeves (Right Ho, Jeeves, 1934) ja Kiitos, Jeeves (Thank You, Jeeves, 1934) sekä novellin Munakasta, Jeeves (Jeeves Makes An Omelette, 1959).
Suomentanut Kaisa Sivenius. Teos, 2009. ISBN 978-951-851-252-6 - Hiiop, Jeeves
Sisältää romaanit Hiiop, Jeeves (Code of the Woosters, 1938) ja Huomenta, Jeeves (Joy in the Morning, 1946) sekä novellin Bingo pulassa (Clustering Round Young Bingo, 1925).
Suomentanut Kaisa Sivenius. Teos, 2010. ISBN 978-951-851-271-7 - Hyvää joulua, Jeeves
Sisältää romaanit Kevättä rinnassa, Jeeves (The Mating Season, 1949) ja Eri reilua, Jeeves (Feudal Spirit, 1954) sekä novellin Hyvää joulua, Jeeves (Jeeves and the Yule-tide Spirit, 1927).
Suomentanut Kaisa Sivenius. Teos, 2011. ISBN 978-951-851-417-9 - Parahin Jeeves
Sisältää romaanin Parahin Jeeves (Much Obliged, Jeeves, 1971) sekä novellit Jeeves tarttuu toimeen (Jeeves Takes Charge, 1916), Jeeves ja kovaksi keitetty muna (Jeeves and the Hard-boiled Egg, 1919), Corky taiteilee (The Artistic Career of Corky, 1925), Jeeves ja kutsumaton vieras (Jeeves and the Unbidden Guest, 1919), Täti ja vätys (The Aunt and the Sluggard, 1919) ja Jeeves ja taiteen vikaa (The Spot of Art, 1929).
Suomentanut Kaisa Sivenius. Teos, 2013. ISBN 978-951-851-546-6 - Kernaasti, Jeeves
Sisältää romaanit Kernaasti, Jeeves (Jeeves in the Offing, 1960) ja Peruslukemilla, Jeeves (Stiff Upper Lip, Jeeves, 1962) sekä novellit Biffyn ihme juttu (The Rummy Affair of Old Biffy, 1924), Ei vaihtoehtoa (Without the Option, 1925) ja Freddy pinteessä (Fixing it for Freddie, 1925).
Suomentanut Kaisa Sivenius. Teos, 2015. ISBN 978-951-851-668-5 - Selvät sävelet, Jeeves
Sisältää romaanin Tädit eivät ole herrasmiehiä (Aunts Aren’t Gentlemen, 1974) sekä novellit Jeeves ja rasvainen tapaus (Jeeves and the Greasy Bird, 1966), Sippyn alemmuuskompleksi (The Inferiority Complex of Old Sippy, 1926), Jeeves ja korkea veisu (Jeeves and the Song of Songs, 1929), McIntosh-koiran tapaus (Episode of the Dog McIntosh, 1929), Jeeves ja koulutyttö Clementina (Jeeves and the Kid Clementina, 1930), Jeeves ja vanha koulukaveri (Jeeves and the Old School Chum, 1930), Tuppyn piina (The Ordeal of Young Tuppy, 1930) ja Puhdistava rakkaus (The Love that Purifies, 1929).
Suomentanut Kaisa Sivenius. Teos, 2017. ISBN 978-951-851-803-0
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Sir P.G. Wodehouse Encyclopædia Britannica. Viitattu 13.10.2017.
- ↑ a b c Petri Liukkonen: Sir P(elham) G(renville) Wodehouse (1881-1975) Books and Writers. Viitattu 13.10.2017.
- ↑ Orwell's 5 greatest essays: No. 3, 'In Defence of P.G. Wodehouse' LA Times. 2013. Viitattu 13.10.2017.
- ↑ Iaac Chotiner: The Escapist The Atlantic. 2012. Viitattu 13.10.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
- P. G. Wodehousen teoksia Gutenberg-projektissa (englanniksi)
- P. G. Wodehousen teoksia (Arkistoitu – Internet Archive) Every Authorissa (englanniksi)
- P. G. Wodehousen teoksia äänikirjoina LibriVoxissa (englanniksi)
- P. G. Wodehousen teoksia Internet Archivessa (englanniksi)
- P. G.Wodehouse Teoksen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)