Oslon metro

Oslo T-bane
Sijainti	Oslo ja Bærum, Norja
Avattu	1966
Pituus	80 km
Asemia	96
Linjoja	5
Matkoja päivässä	222 000 (2011)lähde?
Matkoja vuodessa	81 000 000 (2011)
	Infobox OK

Oslon metro (norj. Oslo T-bane) on metrojärjestelmä Oslossa ja sen lähialueilla. Oslon metro avattiin vuonna 1966 yhdistämään itäiset lähiöt Oslon keskustaan neljällä linjalla. Myöhemmin nämä yhdistettiin läntisen suunnan linjoihin, jonka jälkeen kaupungin metroverkostosta tuli koko kaupungin kattava. Metroverkoston pituus on 80 kilometriä.^[2]

Kun uusi kehälinja valmistui, läntiset linjat kulkivat enemmänkin maan päällä kuin alla. Nykyäänkin vain aivan keskustassa ja parissa itäisessä kaupunginosassa metro kulkee tunnelissa. 101 asemasta 17 on maan alla tai sisätiloissa, loput maan pinnalla.^[2] Kaksi läntistä linjaa, Røabanen ja Kolsåsbanen menevät naapurikaupunki Bærumin puolelle.

Suurimmalla osalla metrojärjestelmää junat kulkevat kello 5.00–1.00 (6.00–1.00 viikonloppuisin). Vuorot kulkevat 15 minuutin välein, mutta hiljaisempana aikana vuoroväli on puoli tuntia.

Linjat muokkaa

Linja	Reitti	Asemia
1	Frognerseteren–Bergkrystallen	35
2	Østerås–Ellingsrudåsen	26
3	Kolsås–Mortensrud	33
4	Vestli–Bergkrystallen	37
5	Sognsvann–Vestli	43 (33)

Linjojen rakennusvaiheet muokkaa

Itäisten linjojen reittiä laajennettiin keskustaan Sentrumin asemalle vuonna 1977. 10 vuotta myöhemmin läntiset linjat liitettiin samaan paikkaan ja aseman nimi muuttui Stortingetiksi. Tästä asemasta tuli kaikille linjoille pääteasema, koska idässä ja lännessä käytettiin eri virransyöttöjärjestelmiä. Vuonna 1993 Sognsvannsbanen ja sen sivulinjat ottivat käyttöön virtakiskot ja näin metrojunat pystyivät kulkemaan idästä länteen ensimmäistä kertaa. Tämä oli mahdollista uudella kalustolla, joka pystyi kulkemaan virtakiskollisella ja ajolangallisella radalla.

Kaikki neljä itäistä linjaa rakennettiin tai korjattiin metroradaksi. Kun kaupungin kaksi puolta on liitetty toisiinsa, Oslo Sporveier on määritellyt standardin, jollaiseksi metron pitäisi tulla. Siihen kuuluu muun muassa tehonsyöttö virtakiskosta, moderni opastinjärjestelmä, suuremmat nopeudet, ja laiturien pituuden kaksinkertaistaminen. Kolsåsbanen suljettiin 2006 ja se remontoidaan kokonaan. On epävarmaa, remontoidaanko Holmenkollenin rataa, koska se on liian mutkikas metrostandardeihin. On myös keskusteltu siitä, pitäisikö rata muuttaa raitiotieksi vai säilyttää metrona.

Uusin laajennus järjestelmässä on kehärata Ullevål stadionilta Carl Berners plassille. Ensimmäinen osa siitä avattiin 2003 ja kokonaisuudessaan se valmistui vuonna 2006. Vuonna 2004 tämän linjan rakentaminen aiheutti tunnelin romahtamisen Grorudbanenilla, järjestelmän pisimmällä linjalla. Linja oli suljettuna joulukuuhun asti, jonka tilalla kulki korvaava bussi.