O. V. Kaipio
Oskar Viljam Kaipio (8. toukokuuta 1874 Laukaa – 3. toukokuuta 1918 Terijoki)[1] oli suomalainen kansakoulunopettaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1908–1910.[2] Hänet teloitettiin sisällissodan aikana.[3]
| O. V. Kaipio | |
|---|---|
 O. V. Kaipio vuonna 1908. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.8.1908–28.2.1910
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Vaasan itäinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. toukokuuta 1874 Laukaa |
| Kuollut | 3. toukokuuta 1918 (43 vuotta) Terijoki |
| Ammatti | kansakoulunopettaja |
Elämä muokkaa
Oskar Kaipion vanhemmat olivat Gabriel Kaipio (1841-1916) ja Henriikka Flinkman (1848-1896).[4] Kansakoulun jälkeen hän kävi kansanopiston ja maanviljelyskoulun. Oltuaan pari vuotta saha- ja rautatietöissä muun muassa työnjohtajana Kaipio aloitti 1899 opinnot Jyväskylän seminaarissa. Vuonna 1903 Kaipio valmistui kansakoulunopettajaksi, jonka jälkeen hän työskenteli opettajana Hankasalmella 1903-1904 ja Saarijärvellä 1904–1907.[3] Kaipio puolisoineen joutui lähtemään Saarijärveltä, kun heidän virkojaan Mahlun kansakoulussa ei vahvistettu koeajan jälkeen. Lehtitietojen mukaan syynä oli pariskunnan toiminta sosialidemokraattisessa puolueessa.[5] Vappuna 1907 satoja paikkakuntalaisia osallistui vastalausekokoukseen, jossa kouluylihallitusta vaadittiin kumoamaan päätös.[6]
Kesällä 1907 Kaipio työskenteli Kotkassa ilmestyneen Eteenpäin-lehden toimituksessa, kunnes hänet valittiin opettajaksi Kuolemajärvelle.[3][7] Kaipio jatkoi politiikassa muun muassa puolueen kiertävänä puhujana. Hänet valittiin kansanedustajaksi vuoden 1908 eduskuntavaaleissa. Jätettyään eduskunnan kahden vaalikauden jälkeen Kaipio toimi opettajan työnsä ohessa muun muassa Kuolemajärven paloapuyhdistyksen toimitusjohtajana 1911–1918 ja Inkilän osuuskassan hoitajana 1910–1918. Hän oli myös kunnallislautakunnan jäsen.[3]
Vuonna 1916 Kaipio joutui syytteeseen majesteettirikoksesta. Hänen väitettiin puhuneen loukkaavasti keisarista, mutta Viipurin hovioikeus hylkäsi syytteen näytön puutteessa.[8][9] Sisällissodan aikana Kaipio toimi Kuolemajärven vallankumousoikeuden puheenjohtajana.[10] Hänet vangittiin sodan loppuvaiheessa ja teloitettiin Terijoella toukokuussa 1918.[3][1]
Perhe muokkaa
Oskar Kaipion puoliso oli Ilmajoella syntynyt kansakoulunopettaja Emma Lovisa Tuominen (1879-1947), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1903.[3] Pariskunnalla oli kolme lasta. Kaipion veli oli painin SM-mitalisti Kalle Kaipio (1887-1947).[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kaipio, Oskar Villiam (arkistoitu sivu) Suomen sotasurmat 1914–1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 16.12.2007. Viitattu 8.7.2013.
- ↑ O. V. Kaipio Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 16.4.2007.
- ↑ a b c d e f Patrikainen, Seppo ; Joensuu, Miikka: Se olkoon vapauden työ : SDP:n Keski-Suomen piiri 1906–2006, s. 430. Jyväskylä: SDP:n Keski-Suomen piiri, 2007. ISBN 978-952-92258-6-6.
- ↑ a b Oskar Viljam Kaipio 7.10.2022. Geni. Viitattu 14.12.2022.
- ↑ Kouluylihallitus vainoo sosialidemokratiaa. Työ, 3.5.1907, nro 100, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2022.
- ↑ Muualta Suomesta : Vastalause. Itä-Hämeen Raivaaja, 10.5.1907, nro 36, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2022.
- ↑ Ylennetään ja alennetaan. Etelä-Suomi, 11.6.1907, nro 64, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2022.
- ↑ Majesteettirikosjutut. Työ, 8.4.1916, nro 82, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2022.
- ↑ Majestätsbrottsmålen. Åbo Underrättelser, 29.6.1916, nro 172, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Puolueriennot : Kuolemajärven sos.dem. kunnallisjärjestön edustajakokouksessa t.k. 10 päivä. Työ, 16.2.1918, nro 31, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2022.