Orisbergin kartano
Orisbergin kartano sijaitsee Isossakyrössä. Sen historia ulottuu 1670-luvulle, jolloin kolme vaasalaista kauppiasta perusti Orisbergin rautaruukin.
Odotusten vastaisesti seudulta ei kuitenkaan löytynyt rautamalmia, vaan se oli kuljetettava Ruotsista. Se kävi kuitenkin niin kalliiksi, että masuuni siirrettiin jo 1700-luvun alussa Oravaisten Kimoon, jonne syntyi Pohjanmaan toinen rautaruukki. Orisbergin historian kukoistus alkoi vuonna 1783, kun ruukin osti värmlantilainen vuorimies Bengt Magnus Björkman, joka samana vuonna hankki omistukseensa myös Fiskarsin ruukin. Haminan rauhan solmimisen jälkeen 1809 Björkman katsoi parhaaksi palata Ruotsiin ja luovutti ruukin pojalleen Lars Magnus Björkmanille, aateloituna Björkenheim. Hänen aikanaan ruukkia parannettiin ja toiminta alkoi viimein kannattaa.[1] Ruukkitoiminta Orisbergissa loppui vuonna 1900.
Edvard Björkenheimin (1856–1934) aikana Orisbergistä kehittyi Pohjanmaan edistyksellisin ja tärkein maatila. Kartanon alueelle perustettiin karjakko- ja meijerikoulu sekä maanviljelyskoulu 1880-luvulla.
Kartanon nykyisen, P. G. Holmin piirtämän päärakennuksen perustukset rakennettiin jo vuonna 1804, mutta kartano saatiin kokonaan valmiiksi vasta 1810-luvulla.[1] Orisbergista muodostui täydellinen ruukkiyhdyskunta, kun kartano sai oman hautausmaan ja Carl Ludvig Engelin piirtämän puukirkon. Björkenheimin suku omistaa kartanon edelleen, ja sukua asuu siinä. Vuodesta 1927 kartanon omisti maanviljelysneuvos Lars Björkenheim, joka toimi puolustusministerinä Kuuskosken virkamieshallituksessa vuonna 1958 ja Miettusen ensimmäisessä hallituksessa vuosina 1961–1962.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Iltanen, Jussi: Suomen 100 Kartanot, s. 117. Karttakeskus, 2011. ISBN 978-952-266-002-2.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja (3. painos), osa 1, palsta 1289. Helsinki: Otava, 1962.
Aiheesta muualla muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- N. Liakka: Orisbergin ruukki ja maatila. Porvoo 1920.
- N. Liakka: Orisbergin ruukki ja maatila. Vuosikymmen 1920–30. Porvoo 1931.