Optofluidiikka on tutkimus- ja teknologia-alue, jossa yhdistyvät fluidiikan (erityisesti mikrofluidiikan) ja optiikan edut. Teknologian sovelluksia ovat esimerkiksi näytöt, biosensorit, lab-on-chip-laitteet, linssit sekä molekyylikuvantamisvälineet ja energia.

Historia muokkaa

Ajatus nesteoptisista laitteista voidaan jäljittää ainakin 1700-luvulle asti, jolloin ehdotettiin (ja lopulta kehitettiin) elohopeaa pyöriviä altaita nestepeilikaukoputkiksi. 1900-luvulla kehitettiin uusia tekniikoita, kuten väriainelasereita ja nesteytimellä varustettuja aaltojohtimia, joissa hyödynnettiin nesteiden viritettävyyttä ja fysikaalista sopeutumiskykyä näissä vasta kehitteillä olevissa fotonisissa järjestelmissä. Optofluidiikan ala alkoi virallisesti syntyä 2000-luvun puolivälissä, kun mikrofluidiikan ja nanofotoniikan alat kypsyivät ja tutkijat alkoivat etsiä synergiaa näiden kahden alan välillä.[1] Yksi alan ensisijaisista sovelluksista on Lab-on-a-chip ja biofotoniikkatuotteet.[2][3][4]

Yritykset ja teknologian siirto muokkaa

Optofluidiikan ja siihen liittyvän tutkimuksen tuloksena on syntynyt useita uusia tuotteita ja uusia yrityksiä. Varioptic on erikoistunut sähköliuotukseen perustuvien linssien kehittämiseen lukuisiin sovelluksiin. Optofluidics, Inc. perustettiin vuonna 2011 Cornellin yliopistossa kehittämään fotoniresonaattoritekniikkaan perustuvia välineitä molekyylien vangitsemiseen ja sairauksien diagnosointiin. Kalifornian yliopiston Santa Cruzissa toimiva Liquilume on erikoistunut nuolen aaltojohteisiinselvennä perustuvaan molekyylidiagnostiikkaan.

Euroopan komissio käynnisti vuonna 2012 uuden COST-kehyksen, joka koskee yksinomaan optofluidista teknologiaa ja sen soveltamista.[5]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.