Oomega
Oomega (isona kirjaimena Ω, pienenä ω, m.kreik. ωμέγα, ōmega, kreik. ωμέγα, oméga) on kreikkalaisen kirjaimiston 24. ja viimeinen kirjain. Sen äännearvo oli alun perin muinaiskreikassa pitkä o-äänne [o:], mitä merkitsee myös sen nimi (ὦ μέγα, ō mega, ”suuri o”), siinä missä omikron merkitsee lyhyttä o-äännettä (ό μικρον, o mikron, ”pieni o”). Nykykreikassa oomega äännetään kuitenkin omikronin tavoin lyhyenä [o]. Kreikkalaisissa numeroissa oomegan lukuarvo on 800.[1]
Oomegalla ei ole suoraa vastinetta latinalaisessa kirjaimistossa. Suomen kieleen oomega translitteroidaan muinaiskreikasta o tai ō ja nykykreikasta o.
Muoto ja sen historia muokkaa
Oomega ei ilmeisesti perustu foinikialaisen kirjaimiston esikuvaan, kuten useimmat muut kreikkalaiset kirjaimet, vaan se on kreikkalaisten omaa keksintöä.[1] Samasta syystä se on sijoitettu kreikkalaisen aakkoston viimeiseksi kirjaimeksi foinikialaisperäisten kirjainten jälkeen.
Kreikkalainen suuraakkonen oomega Ω on muodoltaan kuin ympyrä, jonka alaosassa on pieni aukko ja aukon kummastakin reunasta kääntyy sivullepäin pieni jalustamainen uloke. Pienaakkosessa ω puolestaan ympyräosa on surkastunut ja sen kummallakin sivulla jalustaviivat ovat pyöristyneet ja kurottautuneet ylöspäin.
Oomega oli alun perin käytössä vain osassa paikallisia kreikkalaisia kirjaimistoja, muun muassa Deloksen, Kreetan, Meloksen ja Theran sekä Joonian siirtokuntien kirjaimistoissa erinäköisinä versioina. Paroksen, Thasoksen ja Knidoksen kirjaimistoissa oomega näytti nykyiseltä omikronilta ja omikron puolestaan nykyiseltä oomegalta.[2][3]
Variantteja muokkaa
Epigrafisissa lähteissä oomegasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[4]
IPA-muunnelmat muokkaa
Pienaakkosen muunnelmana on kansainvälistä foneettista kirjaimistoa (IPA) varten aikoinaan kehitetty niin sanottu umpinainen oomega ɷ, jossa kirjaimen pyöristyneet jalustaviivat kurottuvat vielä pitemmälle kuin kreikkalaisessa pienaakkosessa, niin että ne yhtyvät toisiinsa kirjaimen yläpuolella. Vuonna 1989 umpinainen oomega kuitenkin määriteltiin vanhentuneeksi ja korvattiin niin sanotulla latinalaisella ypsilonilla ʊ, joka nimestään huolimatta on muodoltaan kuin ylösalainen suuraakkonen oomega.[5] Foneettisessa kirjoituksessa sillä merkitään pyöreää lähes suppeaa ja lähes takaista vokaalia. Latinalaisesta ypsilonista on pienaakkosen lisäksi kehitetty myös samannäköinen suuraakkonen Ʊ, jota ei tarvita foneettisessa kirjoituksessa, mutta sitä voidaan käyttää pienaakkosen ohella eräiden kielten oikeinkirjoituksessa.
Merkityksiä muokkaa
- Kansainvälisessä yksikköjärjestelmässä
- ω (kursivoitu pienaakkonen) on kulmanopeuden tunnus.
- Ω on ohmin tunnus
- Ω (kursivoitu suuraakkonen) on avaruuskulman tunnus
- ω on matematiikassa pienin transfiniittinen ordinaali, luonnollisten lukujen joukon ordinaaliluku.
- ω´ on kreikkalaisissa numeroissa luku 800.
- Ω (omega) on hiukkasfysiikassa baryoneihin kuuluva hadroni.
Etenkin kristillisessä kuvakielessä oomega tarkoittaa loppua osana täydellisyyden tai iankaikkisuuden symboliikkaa (alfa ja oomega = aa ja oo = alku ja loppu.[6] Nykykielessä ilmaus A ja O tavallisesti tarkoittaa asian keskeisintä tai olennaisinta ulottuvuutta.
Tietokonejärjestelmissä muokkaa
Tietokoneissa oomega koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| Merkki | Unicode | Selite | HTML-viittaus | ISO 8859-7 |
|---|---|---|---|---|
| Kreikkalaisia ja koptilaisia merkkejä[7] | ||||
| Ω | U+03A9 | kreikkalainen suuraakkonen oomega[8] | Ω Ω Ω |
0xD9 |
| ω | U+03C9 | kreikkalainen pienaakkonen oomega[8] | ω ω ω |
0xF9 |
| Latinalaisen merkistön laajennusosa B[9] | ||||
| Ʊ | U+01B1 | latinalainen suuraakkonen ypsilon | Ʊ Ʊ |
|
| IPA-täydennyksiä[5] | ||||
| ɷ | U+0277 | latinalainen pienaakkonen umpinainen oomega (vanhentunut; korvattu merkillä U+028A) | ɷ ɷ |
|
| ʊ | U+028A | latinalainen pienaakkonen ypsilon | ʊ ʊ | |
| Kirjainsymboleita[10] | ||||
| Ω | U+2126 | ohmin merkki[8] (vanhentunut; suositeltavaa on käyttää kreikkalaista suuraakkosta U+03A9) | Ω Ω |
|
| ℧ | U+2127 | ylösalainen ohmin merkki | ℧ ℧ | |
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.
- ↑ Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
- ↑ Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
- ↑ Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.
- ↑ a b IPA Extensions (PDF) The Unicode Standard. 1991–2010. Viitattu 24.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Ilm. 1:8: ”’Minä olen Α ja O, alku ja loppu’ sanoo Herra Jumala, hän joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias”.
- ↑ Greek and Coptic (PDF) The Unicode Standard. 1991–2010. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet (HTML) (Suomennos on tehty Suomen Standardisoimisliiton taloudellisella avustuksella, mutta sitä ei ole vahvistettu SFS-standardiksi.) 2004. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos. Arkistoitu 19.9.2010. Viitattu 21.3.2011.
- ↑ Latin Extended-B (PDF) The Unicode Standard. 1991–2010. Viitattu 24.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Letterlike Symbols (PDF) The Unicode Standard. 1991–2010. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oomega Wikimedia Commonsissa
