Onni Ermala
Onni Johannes Ermala (entinen Enroth 9. toukokuuta 1904 Sääksmäki – 29. syyskuuta 1958 Kemi) oli suomalainen arkkitehti. Hän opiskeli Viipurin Taiteenystäväin piirustuskoulussa vuosina 1920–1924[1] ja toimi Rakennushallituksen piirtäjänä 1929–1943, Rakennushallituksen suunnitteluosaston ylimääräisenä arkkitehtina 1943–1950 ja Kemin kaupunginarkkitehtina 1950–1958.
Ermala ei ollut saanut arkkitehdin koulutusta, mutta siitä huolimatta hänet nimitettiin arkkitehdin virkoihin. Hän myös menestyi arkkitehtikilpailuissa. Näistä saavutuksista merkittävin oli ensimmäinen palkinto Helsingin olympiastadionin suunnittelukilpailussa (1930), lunastettu suunnitelma stadionin toisessa kilpailussa (1933) ja kutsu kolmanteen kilpailuun.
Rakennushallituksen arkkitehtina toiminut Salme Setälä luonnehtii muistelmissaan "Lykkyä", Ermalaa, "piirtäjäksi Jumalan armosta". Setälän mukaan suunnittelukilpailujen säännöt muutettiin Ermalan voittojen seurauksena siten, että niihin saivat osallistua vain koulutetut arkkitehdit. Ermala sai kuitenkin tasavallan presidentiltä vuonna 1948 erioikeuden käyttää arkkitehdin titteliä, minkä Setälä arvelee olevan ainoa taiteilijalle myönnetty vastaava arvonimi Suomessa. Ermalalle tarjottiin arkkitehdin virkoja, Johannesburgista, Ottawasta ja Limasta, mutta Setälän mukaan hän "katosi" Kemiin.
Ermalan osuus Malmin lentokentän suunnitteluun on merkittävä, vaikkakin arvio vaihtelee eri lähteissä. Museoviraston mukaan käytännön suunnittelun hoitivat arkkitehdit Dag Englund, Ermala ja Vera Rosendal.[2] Salme Setälän muistelmien mukaan suunnittelun hoiti pääasiassa Ermala.[3] Aino Niskasen väitöstutkimuksen Väinö Vähäkangas ja hänen toimintansa mukaan ei voida pitävästi määritellä, mikä oli kunkin osuus suunnittelussa.[4] Malmin lentokentän historiassa Hannu-Matti Wahl esittää Ermalan suunnittelun koskeneen erityisesti lentokonehallia. Lisäksi Ermala suunnitteli sodan jälkeen ainoan valvontakomission käyttöön arkkitehdin suunnitteleman rakennuksen, teatteriparakin. Rakennus oli noin 30 metriä pitkä L-muotoinen tyyppirakennus, jossa oli mm. elokuvateatteri noin 300 hengelle.[5]
Ermalan suunnittelemia julkisia rakennuksia ovat mm. Kemin työväentalo, Lapin lääninhallitus, Suomussalmen kirkko, Kemin tyttölyseo, Rovaniemen Valistustalo eli Valsa, Raision Viljasiilo, Keminmaalla sijaitseva Pohjanranta sekä Puijon maja.
Kuvataiteilija Anita Ermala on Onni Ermalan tytär.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Viipurin klassillinen lyseo 1979-1940, toim. Jorma Väänänen 1958.
- ↑ Malmin lentokenttä. RKY.
- ↑ Salme Setälä, Epäasiallinen kronikka viiden pääjohtajan ajalta, WSOY 1973.lähde tarkemmin?
- ↑ Aino Niskanen: Väinö Vähäkangas ja hänen toimistonsa. Arkkitehdin elämäntyö ja verkostot, s. 61. Väitöskirja. Teknillinen korkeakoulu, 2005. ISBN 9512279894. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 16.11.2017).
- ↑ Sipilä, Haikarainen, Wahl ym.: Malmi – Helsingin lentoasema. Minerva Kustannus Oy, 2008.
- ↑ Oravien Aarteita - Grafiikkaa 60-luvun kodissa Jyväskylän taidemuseon Holvi. Viitattu 7.4.2015.