Omandongo
Omandongo on asuttu paikka Onayenan vaalipiirissä Oshikoton alueella Pohjois-Namibiassa alueella, jota aiemmin kutsuttiin Ambomaaksi.
| Omandongo | |
|---|---|
  Omandongo |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Namibia |
| Alue | Oshikoton alue |
| Aikavyöhyke | UTC+1 |
Suomen Lähetysseuran lähetysseuran lähetystyö alkoi v. 1870 Omandongolla, jossa tuolloin sijaitsi Ondongan kuninkaan Shikongo Kalulun hovi. Paikka oli suomalaisten ensimmäinen lähetysasema koko maailmassa, ja se toimi lähetysasemana vuosien 1870–88 välisen ajan.[1]
Omandongon historia muokkaa
Suomen Lähetysseuran ensimmäiset lähetyssaarnaajat saapuivat Omandongolle Hereromaan Otjimbingwesta Omarurun kautta 9. heinäkuuta 1870. Omandongo kuului tuolloin Ondongan kuninkaan Shikongon valtakuntaan.
Omandongolla oli lähetyssaarnaajien saapuessa yksi talo, jonka oli rakentanut kauppias Anderssonin apulainen Frederick Green, ja Andersson oli lahjoittanut sen Reinin Lähetysseuran lähetyssaarnaaja Carl Hugo Hahnille ja tämä edelleen suomalaisille.
Omandongolle saapuneet suomalaiset olivat:[2]
| Nimi | Ammatti | 1. työkausia | 2. työkausi | 3. työkausi |
|---|---|---|---|---|
| Botolf Bernhard Björklund | lähetyssaarnaaja | 1870–82 | ||
| Karl Emanuel Jurvelin | lähetyssaarnaaja | 1870–73 | ||
| Pietari Kurvinen | lähetyssaarnaaja | 1870–74 | ||
| Alexander Malmström | lähetyssaarnaaja | 1870–73 | ||
| Martti Rautanen | lähetyssaarnaaja | 1870–91 | 1892–1903 | 1904–26 (†) |
| Karl Leonhard Tolonen | lähetyssaarnaaja | 1870–76 | ||
| Karl August Weikkolin | lähetyssaarnaaja | 1870–78 | 1880–87 | 1890–91 (†) |
| Juho Heinonen | käsityöläisveli | 1870–78 | ||
| Antti Piirainen | käsityöläisveli | 1870–74 | b |
Alaviitteet:
a Huom: Virallisissa historiateoksissa näiden lähetyssaarnaajien ensimmäinen työkausi on merkitty alkaneeksi 1868, sillä he saapuivat 30.12. tuona vuonna Kapkaupunkiin ja samana päivänä edelleen junalla Stellenboschiin.[3]
b Piirainen toimi 1874–1910 SLS:n edustajana Hereromaalla Omarurussa.[4]
Omandongon lähetysasema jouduttiin hylkäämään syys-lokakuun vaihteessa 1888 itäisen Ondongan perintöruhtinas Nehalen omavaltaisen käytöksen vuoksi. Tämän miehet murhasivat erään William Jordan –nimisen eteläafrikkalaisen kauppiaan miltei lähetysaseman pihapiirissä. Nehalen miehet yrittivät myös “ostaa” suomalaisilta ilman korvausta härkävaunun, ja suomalaiset pakenivat Olukondaan läntisen Ondongan kuninkaan Kambonden suojiin.
Viimeinen suuri suomalaisten järjestämä tapahtuma Omandongolla oli huhtikuun alussa 1888 pidetty “yleinen seurakuntakokous”, johon osallistui 200 ambolaista, joista tosin suurin osa oli pakanoita. Tässä kokouksessa kuulemma käsiteltiin “törkeitä syntejä, joissa yksityinen neuvominen ei auttanut”, mutta esillä oli myös muita kysymyksiä.[5]
Ondongassa Lähetysseuran työ laajeni pian myös uusille lähetysasemille, joita olivat Olukonda (1871–), Oniipa (1872–76, 1888–), Ondjumba (1872–76) ja Omulonga (1874–1888).[6][7]
Myöhemmin perustettiin myös Ondangwan lähetysasema (1890–1913, vuodesta 1915 alkaen hallituksen asemana) ja Ontananga (1900–), Onayena (1902–06, 1907–), Oshigambo (1908–) ja Onandjokwe (1910–).[8]
Pisimpään suomalaiset ovat toimineet Oniipassa, Onandjokwella ja Oshigambossa. (Lähetysasemien tyhjenemisen vuodet ovat viitteellisiä tai niitä ei anneta tässä lainkaan, johtuen siitä, että historiateoksissa tätä asiaa ei esitetä systemaattisesti.)
Ambomaan lähetystyön juhlavuosia muokkaa
30-vuotisjuhla muokkaa
Lähetystyön 30-vuotisjuhlaa vietettiin Omandongon tyhjennyttyä suomalaisista Olukondassa 9.7.1900. Paikalla oli myös ensimmäiselle lähetysjohtajan tarkastusmatkalle saapunut lähetysjohtaja Jooseppi Mustakallio. Kokouspaikka oli ulkosalla, minne kerääntyi 600 henkeä.[8]
100-vuotisjuhla muokkaa
Ambomaan lähetystyön 100-vuotisjuhlaa vietettiin v. 1970 ensimmäisellä lähetysasemalla Omandongolla. Paikalle oli pystytetty suuri risti, ja ensimmäisenä ohjelmanumerona oli kuvaelma, jossa esitettiin ensimmäisten lähetyssaarnaajien saapuminen paikalle härkävankkureilla. Tuolloiset suomalaiset miespuoliset lähetystyöntekijät hellekypärissään esittivät sata vuotta aiemmin saapuneita lähetyssaarnaajia, ja Engelan seurakuntaopiston oppilaat taas esittivät paikallisia ambolaisia.[9]
Juhlilla arvioitiin olleen ainakin 5500 osallistujaa, sillä näin moni osti tarkoitusta varten valmistetun juhlamerkin. Ilman juhlamerkkejäkin oli moni ihminen, arvioiden mukaan 1000 tai jopa 2000:kin henkeä.
Juhlajumalanpalveluksen liturgeina toimivat Mikko Ihamäki ja piispa Leonard Auala, ja saarnan piti Kleopas Dumeni. Itse juhlamenoista vastasi pastori Matias Ngipandula.[9]
Juhlilla pidettiin 28 puhetta, joista 15 tulkittiin toiselle kielelle. Seitsemän kuoroa esiintyi, ja nämä lauloivat yhteensä 18 laulua. Myös Reinin lähetyksen nuorten torvisoittokunta esiintyi. Näytelmiä esitettiin yhteensä viisi.[9]
Juhlat olivat myös ekumeeniset, sillä edustettuina olivat eri rotujen lisäksi eri kirkot, luterilaiset, myös eri kirkkoon kuuluneen luterilaiset hererot, sekä reformoidut, anglikaanit ja roomalaiskatoliset. Valtiovaltaa edusti pääkomissaari J. M. de Wet, joka korosti sitä, että ambolaisten, buurien ja suomalaisten tuli yhdessä tehdä työtä ambokansan parhaaksi.[10]
Juhlat sujuivat rauhallisesti, ja suurimmaksi ongelmaksi jäivätkin pari skorpioninpistoa.[9]
Juhlapaikalla ollut suurikokoinen puinen risti on sittemmin poltettu. Kyseessä oli ilkivalta.
Omandongolle haudattuja suomalaisia muokkaa
- Henrik Rautanen (s. 1874, k. 1880)[11]
- Liisa Greta Roiha o.s. Bexar (s. 11.12.1850 Teerijärvi, k. 5.4.1886)
Lähteet muokkaa
- Peltola, Matti: Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959. II: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1958.
- Peltola, Matti & Saarilahti, Toivo & Savolainen, Paavo (1959): Mestarin käskystä. Suomalaisen pakanalähetystyön historiaa. Helsinki: Agricola-seura.
Viitteet muokkaa
- ↑ Peltola 1958, s. 91.
- ↑ Peltola 1958, s. 33, 38–41, 259–260.
- ↑ Peltola 1958, s. 33.
- ↑ Peltola 1958, s. 66.
- ↑ Peltola 1958, s. 117.
- ↑ Peltola 1958, s. 46, 56–57, 62–63, 65, 90–91, 131.
- ↑ Peltola, Matti & Saarilahti, Toivo & Savolainen, Paavo 1959, s. 36–37.
- ↑ a b Peltola 1958, s. 92–93, 104, 131, 140, 182–184.
- ↑ a b c d Kirsti Ihamäki: Ambo-Kavangon kirkon suuri juhla. Suomen Lähetyssanomat, , nro 7–8 1970 (elokuu), s. 167–169. Helsinki: Suomen Lähetysseura.
- ↑ Tauno Väinölä: “Siellä oltiin yhdessä. Johannes Leivonen kertoo matkastaan Ambo-Kavangon kirkon juhlaan.”. Suomen Lähetyssanomat, , nro 7–8 1970 (elokuu), s. 170–172. Helsinki: Suomen Lähetysseura.
- ↑ Peltola 1958, s. 69.