Wikipedia

Olympus OM

Olympuksen vuosina 1973–2002 valmistama järjestelmäkameroiden mallisto
Tämä artikkeli kertoo filmikamerasta. Vuonna 2022 julkaistiin digitaalinen OM System -kamerajärjestelmä, joka ainakin aluksi käyttää nimeä Olympus.[1]

Olympus OM oli japanilaisen Olympuksen vuodesta 1973 vuoteen 2002 valmistama 35 millimetrin filmiä käyttävä järjestelmäkameroiden valikoima ja kameroihin sopivista Zuiko OM-objektiiveista ja muista lisävarusteista muodostuva laaja valokuvausjärjestelmä. Tunnetuimmat kamerarungot järjestelmässä olivat ensimmäisenä esitelty Olympus OM-1 (1973), sen valotusautomatiikalla varustettu rinnakkaismalli Olympus OM-2 (1975) sekä ammattikuvaajille suunnatut OM-3 (1984), OM-4 (1983)[2] ja viimeisenä tuotannossa pysynyt titaanirunkoinen OM-4Ti (1986). OM-järjestelmän kamerat tunnettiin kilpailijoihin verrattuna pienestä koostaan, hiljaisesta ja tärähdysvaimennetusta laukaisustaan ja monista innovatiivisista ominaisuuksistaan.

Olympus OM-1 ja OM-Zuiko 1.8/50 mm normaaliobjektiivi.
Olympus OM-2 SP, siihen kytketty ”moottoriperä” ja OM-järjestelmään kuuluvia TTL-salamalaitteita.
Olympus OM-4 ja OM-Zuiko 2.8/35 mm laajakulmaobjektiivi.

OM-järjestelmän ensimmäiset kamerat suunnitteli Yoshihisa Maitani (1933–2009), joka suunnitteli myös puolikoon Olympus Pen -kinofilmikamerat ja pienen Olympus XA -kompaktikameramalliston.[3]

OM-järjestelmä käytti objektiivinkiinnityksessä omaa OM-bajonettia. Myös monet ulkopuoliset objektiivinvalmistajat kuten Tamron ja Vivitar tarjosivat Nikon- ja Canon-runkoihin sopivien mallien lisäksi myös OM-bajonetilla varustettuja malleja käytettäväksi Olympus OM -kameroissa.

Ammattikuvaajille Olympus OM -järjestelmä tarjosi Canonin ja Nikonin ammattimalleja kevyemmän ja pienikokoisemman järjestelmäkamerakaluston, joka kiinnosti etenkin monia matka- ja tilannekuvaajia. Kovin suurta markkinaosuutta Olympus ei kuitenkaan ammattipiireissä saanut, mutta lääketieteellisessä kuvauksessa OM-järjestelmästä tuli suosittu, koska Olympus tunsi mikroskooppivalmistajana tuon alan hyvin.

TTL-valonmittaus filmipinnalta muokkaa

OM-järjestelmän automaattivalotusta käyttävät kamerat kykenivät OM-2-mallista alkaen valonmittaukseen suoraan filmin pinnalta etsinpeilin ollessa yläasennossa ja sulkimen ollessa auki. Tämä off the film (OTF) -valonmittaustapa ulottui myös moniin OM-järjestelmän salamalaitteisiin. Niiden välähdyksen kesto riippui filmin pinnalle kertyvän valon määrästä niin, että salama pimeni ja suljin sulkeutui juuri oikealla hetkellä. Tämä muun muassa helpotti salaman käyttöä luonnonvalon ohella niin sanottuna täytesalamana. Myös pitkillä valotusajoilla, esimerkiksi yökuvauksessa, kameran suljin sulkeutui kun tarpeeksi valoa oli tullut filmille oikeaa valotusta varten.[4][3]

Harrastajamallisto muokkaa

Yksinumeroisten mallien lisäksi OM-järjestelmään tuotiin 1980-luvulla harrastelijakuvaajien budjettiin paremmin sopivia kaksinumeroisia malleja (ja ilman yhdysviivaa): OM10 (1979)[5], OM30 (1982)[6] ja OM40 (1985). Vuosikymmenen lopulla mallit olivat kolminumeroisia, kuten OM101 (1988)[7]. Vuonna 1986 esitelty Olympus OM707 oli ensimmäinen ja ainoa automaattitarkenteinen OM-malli.[8][9] Cosinan valmistama edullinen OM2000-malli (1996) käytti vaakaverhosulkimen sijasta pystyverhosuljinta.

Järjestelmän muut osat muokkaa

Olympus OM pyrki olemaan kattava valokuvausjärjestelmä, joka tarjosi lisävarusteita studiokuvaukseen, lehtikuvaukseen, urheilukuvaukseen ja lähikuvaukseen[3]. Olympus-yhtiön tuotevalikoimaan kuuluu myös mikroskooppeja ja muita lääketieteen ja biologian optisia välineitä; siksi myös OM-järjestelmän yhtenä kohderyhmänä nähtiin lääketieteellisen kuvauksen ammattilaiset.

OM-järjestelmään kuului OM-kamerarunkojen ja laajan Zuiko-objektiivivalikoiman lisäksi muun muassa:

  • filminsiirtomoottoreita (”moottoriperiä”) ja 250 filmiruudun filmimakasiini
  • TTL-salamalaitteita ja niihin liittyviä varustekenkiä, täsmäysjohtoja, paristokoteloita, sovitteita ja suodattimia
  • objektiiviaukon kautta vaihdettavia erilaisia tähyslaseja
  • lähikuvaukseen loittosarjoja, rengassalamalaitteita ym.
  • kuvaustietoja filmille tallentavia, kamerarungon takakannen korvaavia ”dataperiä”, sovitteita mikroskoopeille, endoskoopeille ja kaukoputkille.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Gray, Jeremy: OM System OM-1 Hands-on Review: OM-1 sets a new standard for Micro Four Thirds tech imaging-resource.com. 15.2.2022. Viitattu 24.2.2022.
  2. ↑ Mattila, Antti: Olympus OM-4. Nyt niitä saa. Tekniikan Maailma, 9/1984, s. 88–91. Näköislehti (digitilaajille).
  3. ↑ a b c Vaviskaa, kaikki kinokoon Goljatit! Kameramaailman David on Olympus OM-2 ja lingon kivenä on suora valonmittaus. (OM-2:n laaja ensiesittely, ei kirjoittajan nimeä) Tekniikan Maailma, 9/1976, s. 82–86. Näköislehti (digitilaajille).
  4. ↑ OM Series Eliminate the Three Major Problems, Olympus History, Olympus, viitattu 20.11.2017. (Internet Archive.)
  5. ↑ Mattila, Antti: Näillä sopii aloittaa. (Vertailussa Canon AV-1, Pentax MV ja Olympus OM-10.) Tekniikan Maailma, 17/1979, s. 92. Näköislehti (digitilaajille).
  6. ↑ Mattila, Antti: Olympus OM-30. Vaikka korvakuulolta. Tekniikan Maailma, 12/983, s. 70. Näköislehti (digitilaajille).
  7. ↑ Mattila, Antti: Olympus OM101. Apua siirtymävaiheeseen. Tekniikan Maailma, 7/1988, s. 106. Näköislehti (digitilaajille).
  8. ↑ OM Two Digit Series, TTL direct light metering, Olympus History, Olympus Inc. Viitattu 20.11.2017. (Internet Archive.)
  9. ↑ Mattila, Antti: Olympus OM707. Entistä helpompaa. Tekniikan Maailma, 1/1987, s. 92. Näköislehti (digitilaajille).

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Olympus OM system
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olympus_OM&oldid=20320633”