Olga Leino
Olga Leino (o.s. Kosonen, 17. kesäkuuta 1871 Pietari – 23. toukokuuta 1962) oli suomalainen näyttelijä. Teatterityön ohella hän näytteli sivurooleja suomalaisissa mykkäelokuvissa ja ensimmäisissä suomalaisissa äänielokuvissa.
| Olga Leino | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Olga Kosonen |
| Syntynyt | 17. kesäkuuta 1871 Pietari |
| Kuollut | 23. toukokuuta 1962 (90 vuotta) |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit |
Puck (Kesäyön unelma) Sylvi (Sylvi) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elämä ja ura muokkaa
Olga Leino syntyi kauppiaan tyttäreksi. Hän liittyi August Aspegrenin Kansanteatteriin vuonna 1891 ja siirtyi Suomalaiseen Teatteriin 1896. Leinon näyttämötehtäviä olivat muun muassa Anjuša näytelmässä Pimeyden valta ja Puck näytelmässä Kesäyön unelma. Minna Canthin näytelmässä Sylvi hän tulkitsi nimiosan kuten myös näytelmässä Hannele.[1]
Leino näytteli yhdeksässä kokoillan elokuvassa, joista osa on kadonnut. Hän näytteli lähinnä sivurooleja emäntinä ja eukkoina. Sylvin ensimmäisessä valkokangasadaptaatiossa vuonna 1913 hän teki Elinin roolin. Waldemar Wohlströmin varhaisessa äänielokuvassa Olenko minä tullut haaremiin Leino näytteli ruustinnaa.
Filmografia muokkaa
- Anna-Liisa (1911)
- Sylvi (1913)
- Noidan kirot (1927)
- Tukkijoella (1928)
- Meidän poikamme (1929)
- Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931)
- Rovastin häämatkat (1931)
- Olenko minä tullut haaremiin (1932)
- Ne 45000 (1933)
Lähteet ja viitteet muokkaa
- Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, Kustannusliike Opas, Viipuri 1930
- Teatterin maailma - Maamme teatterit ja niiden taiteilijat, toim. Veistäjä, Verneri, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1950
- ↑ Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, s. 169