Olavi Seeve

Fjalar Olavi Seeve (vuoteen 1927 Sevón; 12. syyskuuta 1909 Turku^[1] – 7. syyskuuta 1973 Helsinki^[2]) oli suomalainen sotilaslentäjä, Suomen ilmavoimien upseeri ja komentaja 1958–1964.

Nuoruus muokkaa

Seeven sukunimi oli alun perin Sevón, mutta vuonna 1927 hän ja hänen molemmat veljensä, jotka kaikki olivat tuolloin vielä koululaisia, muuttivat sukunimensä muotoon Seeve.

Suoritettuaan asevelvollisuutensa Porin rykmentissä Seeve meni Kadettikouluun. Hän valmistui kadettikurssi 13:lta lentäjävänrikkinä. Hän palveli Erillisessä maalentolaivueessa Suur-Merijoen lentotukikohdassa Karjalankannaksella 1931–1934. Seeve ylennettiin luutnantiksi 1934, jolloin hän toimi myös Lentoasema 5:n komendanttina. Vuonna 1938 Olavi Seeve ylennettiin kapteeniksi.

Toinen maailmansota muokkaa

Talvisodan sytyttyä Seeve toimi aluksi Ilmavoimien esikunnan toimistopäällikkönä. Sodan loppuvaiheessa hän toimi tiedustelulentäjänä Karjalankannaksella Suur-Merijoelta toimineessa Lentolaivue 12:ssa, jossa hän oli lentueenpäällikkö.

Olavi Seeve ylennettiin majuriksi hieman ennen jatkosodan alkua. Jatkosodassa Seeve toimi Ilmavoimien esikunnassa ja II armeijakunnan esikunnassa sen ilmakomentajana 1941. Hän oli Lentolaivue 30:n komentajana Suulajärven tukikohdassa Suomen Neuvostoliitolta valtaaman Karjalankannaksen osassa Leningradin alueella 1942 ja Lentolaivue 16:n komentajana Hirvaksessa ja Solomannissa Aunuksenkannaksella, Suomen miehittämässä osassa Neuvostoliiton Karjalaa 1943. Seeve opiskeli Suomen kanssasotijan Saksan ilma-aseen sota-akatemiassa Berliinissä 1943, minkä jälkeen hän toimi Ilmavoimien esikunnan operatiivisen toimiston päällikkönä sodan loppuun saakka.

Suomen lentomerkki ohjaajalle (Olavi Seeve)

Lapin sodan lopulla 1945 ilmavoimat muunsi Akseli Gallen-Kallelan suunnitteleman Suomen lentomerkin Olavi Seeven piirtämään muotoon: toisen maailmansodan myötä ensisijaisesti kansallissosialismiin ja sen rikoksiin yhdistettävä musta hakaristi korvattiin kultaisella kotkalla (malli sotilaslentäjän virkapäähineestä), ja lisäksi merkkiin lisättiin vaakasiivet.^[3]

Ilmavoimien ylimpään johtoon muokkaa

Vuonna 1946-47 Olavi Seeve suoritti Sotakorkeakoulun ja hänet ylennettiin everstiluutnantiksi. Hän opetti Sotakorkeakoulussa ilmasotataktiikkaa 1947–1951. Sen jälkeen hän toimi sotilasasiamiehenä Suomen Britannian-lähetystössä vuosina 1951–1954.

Vuonna 1954 Seeve ylennettiin everstiksi ja hän palasi Suomeen. Hän toimi Ilmasotakoulun johtajana vuoteen 1956. Sen jälkeen hänestä tuli ilmavoimien esikuntapäällikkö^[1]. Tässä tehtävässä hän oli muun muassa päättämässä brittiläisten Folland Gnat -hävittäjien ostosta. Kyseinen ”liivintaskuhävittäjä” oli ketterä, mutta selvästi huonompi kuin Naton tai Varsovan liiton maiden hävittäjälentokoneet. Sen asevarustelu tehtiin koneen käyttöönoton jälkeen. Päätöskriteeri oli ilmeisesti koneen länsimaisuus.

Olavi Seeven ehdotuksen pohjalta heraldikko Olof Eriksson suunnitteli viisi ensimmäistä Suomen ilmavoimien joukko-osastolippua 1957.

Vuonna 1958 kesällä Seeve nimitettiin ilmavoimien virkaatekeväksi komentajaksi ja ylennettiin kenraalimajuriksi. Hän toimi ilmavoimien komentajana 6. joulukuuta 1958 – 12. syyskuuta 1964, minkä jälkeen hän siirtyi reserviin täysin palvelleena. Seeven komentajakaudella ilmavoimat hankki muun muassa MiG-21-hävittäjiä, joka oli Ilmavoimien ensimmäinen taistelukelpoinen hävittäjälentokone sitten Messerschmitt Bf 109:n aikojen (1944). Uudistuksen moottorina toimi pääasiassa Neuvostoliitto 1950-luvun lopun varustelukilvan motivoimana.