Olav Kyrre
Olav Kyrre (Olav III Haraldsson Kyrre, n.1050–1093) oli Norjan kuningas 1067–1093. Olav oli Norjan kuninkaan Harald Ankaran ja Tora Torbergsdotterin poika.[1]
| Olav Kyrre | |
|---|---|
 | |
| Norjan kuningas | |
| Valtakausi |
1067–1093 kanssahallitsijansa 1067—1069 Maunu Haraldinpoika |
| Edeltäjä | Maunu Haraldinpoika |
| Seuraaja |
Haakon Maununpoika Maunu Paljassääri |
| Syntynyt |
1050 Norja |
| Kuollut |
22. syyskuuta 1093 Ranrike |
| Puoliso | Ingrid Svenintytär |
| Lapset | Maunu Paljassääri |
| Suku | Hardrada |
| Isä | Harald Ankara |
| Äiti | Tora Torbergsdotter |
Olav seurasi isäänsä valloitusretkelle Englantiin vuonna 1066. Olav ei kuitenkaan osallistunut Stamford Bridgen taisteluun, jossa Harald kaatui. Olav onnistui pakenemaan Norjaan, missä hänestä tuli vanhemman veljensä Maunu Haraldinpojan kanssahallitsija. Olav sai vastuulleen valtakunnan itäosan. Maunu kuoli vuonna 1069, josta lähtien Olav hallitsi yksin aina kuolemaansa saakka.[1]
Olav solmi rauhan Vilhelm Valloittajan kanssa, joka vuonna 1066 oli voittanut Englannin viimeisen anglosaksisen kuninkaan Harald Godwininpojan sekä Harald Ankaran ja valloittanut koko Englannin. Olav teki myös rauhan Tanskan kuninkaan Sven Estridinpojan kanssa, jota sekä Harald että hänen veljenpoikansa Maunu Hyvä olivat vuosien ajan kiivaasti vastustaneet. Sen jälkeen Olav meni naimisiin Svenin tyttären Ingeridin kanssa.[1]
Olavin kuninkuuden aikana Norja eli suhteellisen rauhallista aikaa ja kristinusko levisi tasaisesti.[1] Koko 27 vuotta kestäneen valtakautensa aikana hän ei taistellut yhtäkään sotaa.[2] Saagojen mukaan Olav oli sävyisä eikä lainkaan sotaisa, minkä vuoksi hän sai lempinimen kyrre ('rauhaisa'). Englanninkieliset lähteet kertovat Olavin oppineen lukemaan – luultavasti ensimmäisenä Norjan kuninkaista – ja osallistuneen jumalanpalveluksiin. Olav loi hyvät suhteet sekä paaviin että pohjoisen kirkon johtoon Bremenissä, ja saagaperinteen mukaan hänen toimintansa loi perustan Bergenin ja Nidarosin piispanistuimille. Olavin sanotaan myös aloittaneen Nidarosin tuomiokirkon ja Bergenin kirkon rakennustyöt. Lisäksi saagat pitävät Olavia Bergenin kaupungin perustajana.[1]
Norjan ensimmäinen maalaki (Gulatingsloven) laadittiin luultavasti Olavin ollessa kuninkaana. Saagojen mukaan Olav kaksinkertaisti kuninkaan vartiokaartin koon, mikä voi kuvastaa kuninkaan vallan kasvua. Hänellä ei ollut lapsia vaimonsa Ingeridin kanssa, mutta kuningas Maunu Paljassääri oli Olavin avioton poika.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Norseng, Per G.: Olav 3 Haraldsson Kyrre Store norske leksikon. snl.no. Viitattu 4.12.2020. (norjaksi)
- ↑ Viimeinen viikinkikuningas oli armoton ja vallanhaluinen – Harald Ankara oli nimensä veroinen yle.fi. Viitattu 22.11.2023.
| Edeltäjä: Maunu Haraldinpoika |
Norjan kuningas 1067–1093 |
Seuraaja: Haakon Maununpoika |