Ojakellukka

putkilokasvilaji

Ojakellukka (Geum rivale) on Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa kasvava hyönteispölytteinen, punertavasävyinen ruusukasvi. Ojakellukkaa tavataan koko Suomessa.

Ojakellukka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Kellukat Geum
Laji: rivale
Kaksiosainen nimi

Geum rivale
L.

Muunnoksia
  • rusko-ojakellukka (var. rivale)
  • keltaojakellukka (var. subalpinum (Neuman) Selander)[2]
Katso myös

  Ojakellukka Wikispeciesissä
  Ojakellukka Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Ojakellukan hedelmä.
 
Ojakellukka kuvattuna Johann Georg Sturmin teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796).

Monivuotinen ojakellukka on ruohovartinen kasvi, joka kasvaa 25–50 cm korkeaksi. Sen punertavansävyinen varsi ja verholehdet ovat pehmeän karvan peitossa. Maanrajassa on ruusukelehtiä, joiden lapa on 2–4-parinen. Päättölehdykät ovat sormijakoisia tai -osaisia ja kolmiliuskaisia. Myös varsilehdet ovat kolmiliuskaisia ja sormijakoisia. Lehtien päättölehdykät ovat paljon muita lehdyköitä isompia. Lehtiruodin tyvessä olevat korvakkeet ovat pieniä. Kukat ovat nuokkuvat. Verhiö on punaruskea ja melkein kellomainen. Verholehtiä hieman pidemmät terälehdet ovat tummasuonisia, kellanvalkoisia tai punertavia. Ojakellukka kukkii Suomessa touko-heinäkuussa. Hedelmistö on pysty ja pallomainen. Kasvi leviää uusille paikoille ihmisiin ja eläimiin tarvien koukkupäisten pähkylöiden avulla.[3]

Ojakellukka voi risteytyä kyläkellukan (G. urbanum) kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[3]

Levinneisyys muokkaa

Ojakellukkaa tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa. Etelä-Euroopassa laji on kuitenkin harvinaisempi tai puuttuu paikoin kokonaan. Euroopan ulkopuolella ojakellukkaa tavataan Kaukasuksen alueella, Turkissa, Keski-Aasiassa sekä laajalla alueella Pohjois-Amerikassa, erityisesti itärannikolla ja Suurten järvien alueella.[4] Suomessa ojakellukkaa tavataan lähes koko maassa. Laji on hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Ainoastaan aivan pohjoisimmasta Lapista laji puuttuu.[5]

Elinympäristö muokkaa

Ojakellukka kasvaa kosteilla paikoilla: niityillä, lehdoissa, ojanpientareilla, rehevissä korvissa, letoilla ja lähteiköissä.[3]

Käyttö muokkaa

Ojakellukka on vanha rohdoskasvi.[6] Sitä kasvatetaan myös koristekasvina[7] ja kerätään kuivakukaksi.[8]

Lähteet muokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.

Viitteet muokkaa

  1. Maiz-Tome, L.: Geum rivale IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.10.2016. (englanniksi)
  2. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 61–62.)
  3. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 249.
  4. Den virtuella floran: Humleblomster (ruotsiksi) Viitattu 15.12.2010.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Ojakellukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.12.2010.
  6. Suomen terveyskasvit 1982, s. 139.
  7. Pratensis Oy: Ojakellukka Viitattu 15.12.2010.
  8. Suomen Niittysiemen Oy: Luonnon kuivakukkia (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.12.2010.

Aiheesta muualla muokkaa